Psalms 73

Een psalm van Asaf. Immers is God Israël goed, dengenen, die rein van harte zijn.
Asaphin Psalmi. Totta on Jumala hyvä Israelille, niille, jotka puhtaat sydämestä ovat.
Maar mij aangaande, mijn voeten waren bijna uitgeweken; mijn treden waren bijkans uitgeschoten.
Mutta minä olisin pian jaloillani horjunut: minun askeleeni olisivat lähes liukastuneet.
Want ik was nijdig op de dwazen, ziende der goddelozen vrede.
Sillä minä närkästyin öykkäreistä, että minä näin jumalattomat menestyvän.
Want er zijn geen banden tot hun dood toe, en hun kracht is fris.
Sillä ei he ole missään kuoleman hädässä, vaan heidän voimansa pysyy vahvana.
Zij zijn niet in de moeite als andere mensen, en worden met andere mensen niet geplaagd.
Ei he ole vastoinkäymisessä niinkuin muut ihmiset, ja ei heitä vaivata niinkuin muita ihmisiä.
Daarom omringt hen de hovaardij als een keten; het geweld bedekt hen als een gewaad.
Sentähden on heidän ylpeytensä koria, ja heidän väkivaltansa kaunistaa heitä.
Hun ogen puilen uit van vet; zij gaan de inbeeldingen des harten te boven.
Heidän silmänsä paisuvat lihavuudesta: he tekevät mitä ainoastansa heille kelpaa.
Zij mergelen de lieden uit, en spreken boselijk van verdrukking; zij spreken uit de hoogte.
Kaikkia he katsovat ylön, ja sitte pahasti puhuvat: he puhuvat ja laittavat ylpiästi.
Zij zetten hun mond tegen den hemel, en hun tong wandelt op de aarde.
Mitä he puhuvat, sen täytyy olla taivaasta puhuttu: mitä he sanovat, sen täytyy maan päällä kelvata.
Daarom keert zich Zijn volk hiertoe, als hun wateren eens vollen bekers worden uitgedrukt,
Sentähden noudattaa heitä yhteinen kansa, ja kokoontuvat heidän tykönsä niinkuin vedet,
Dat zij zeggen: Hoe zou het God weten, en zou er wetenschap zijn bij den Allerhoogste?
Ja sanovat: mitä Jumalan pitäis heitä kysymän? mitä pitäis korkeimman heistä lukua pitämän?
Ziet, dezen zijn goddeloos; nochtans hebben zij rust in de wereld; zij vermenigvuldigen het vermogen.
Katso, ne ovat jumalattomat: he ovat onnelliset maailmassa ja rikastuvat.
Immers heb ik te vergeefs mijn hart gezuiverd, en mijn handen in onschuld gewassen.
Pitäiskö siis sen turhaan oleman, että minun sydämeni nuhteetoinna elää, ja minä pesen viattomuudessa minun käteni?
Dewijl ik den gansen dag geplaagd ben, en mijn straffing is er alle morgens.
Ja minä ruoskitaan joka päivä, ja minun rangaistukseni on joka aamu käsissä?
Indien ik zou zeggen: Ik zal ook alzo spreken; ziet, zo zou ik trouweloos zijn aan het geslacht Uwer kinderen.
Minä olisin lähes niin sanonut kuin hekin; mutta katso, niin minä olisin tuominnut kaikki sinun lapses, jotka ikänänsä olleet ovat.
Nochtans heb ik gedacht om dit te mogen verstaan; maar het was moeite in mijn ogen;
Minä ajattelin sitä tutkia; mutta se oli minulle ylen raskas,
Totdat ik in Gods heiligdommen inging, en op hun einde merkte.
Siihenasti kuin minä menin Jumalan pyhään, ja ymmärsin heidän loppunsa.
Immers zet Gij hen op gladde plaatsen; Gij doet hen vallen in verwoestingen.
Tosin sinä asetit heitä liukkaalle, ja syöksit heitä pohjaan.
Hoe worden zij als in een ogenblik tot verwoesting, nemen een einde, worden te niet van verschrikkingen!
Kuinka he niin pian hukkuvat: he hukkuvat ja saavat kauhian lopun.
Als een droom na het ontwaken! Als Gij opwaakt, o Heere, dan zult Gij hun beeld verachten.
Niinkuin uni, koska joku herää, niinpä sinä, Herra teet heidän kuvansa kaupungissa ylönkatsotuksi.
Als mijn hart opgezwollen was, en ik in mijn nieren geprikkeld werd,
Vaan kuin se karvasteli minun sydämessäni ja pisti minun munaskuitani,
Toen was ik onvernuftig, en wist niets; ik was een groot beest bij U.
Silloin olin minä tyhmä ja en mitään tietänyt: minä olin niinkuin nauta sinun edessäs.
Ik zal dan geduriglijk bij U zijn; Gij hebt mijn rechterhand gevat;
Kuitenkin minä pysyn alati sinun tykönäs; sillä sinä pidät minun oikiasta kädestäni.
Gij zult mij leiden door Uw raad; en daarna zult Gij mij in heerlijkheid opnemen.
Sinä talutat minua neuvollas, ja korjaat minua viimein kunnialla.
Wien heb ik nevens U in den hemel? Nevens U lust mij ook niets op de aarde!
Kuin sinä ainoastansa minulla olisit, niin en minä ensinkään sitte taivaasta eli maasta tottelisi.
Bezwijkt mijn vlees en mijn hart, zo is God de Rotssteen mijns harten, en mijn Deel in eeuwigheid.
Vaikka vielä minun ruumiini ja sieluni vaipuis, niin sinä, Jumala, kuitenkin olet aina minun sydämeni uskallus ja minun osani.
Want ziet, die verre van U zijn, zullen vergaan; Gij roeit uit, al wie van U afhoereert;
Sillä katso, jotka sinusta eriävät, ne hukkuvat: sinä kadotat kaikki, jotka sinua vastaan huorin tekevät.
Maar mij aangaande, het is mij goed nabij God te wezen; ik zet mijn betrouwen op den Heere HEERE, om al Uw werken te vertellen.
Mutta se on minun iloni, että minä itseni Jumalan tykö pidän, ja panen toivoni Herran, Herran päälle, ilmoittamaan kaikkia sinun töitäs.