Psalms 122

Een lied Hammaaloth, van David. Ik verblijd mij in degenen, die tot mij zeggen: Wij zullen in het huis des HEEREN gaan.

Davidin veisu korkeimmassa Kuorissa. Minä iloitsen niistä, jotka minulle sanovat: että me menemme Herran huoneeseen,

Onze voeten zijn staande in uw poorten, o Jeruzalem!

Ja että meidän jalkamme pitää seisoman sinun porteissas, Jerusalem.

Jeruzalem is gebouwd, als een stad, die wel samengevoegd is;

Jerusalem on rakennettu kaupungiksi, johon on tuleminen kokoon,

Waarheen de stammen opgaan, de stammen des HEEREN, tot de getuigenis Israëls, om den Naam des HEEREN te danken.

Että sukukunnat astuisivat sinne ylös, Herran sukukunnat, Israelille todistukseksi, kiittämään Herran nimeä.

Want daar zijn de stoelen des gerichts gezet, de stoelen van het huis van David.

Sillä siellä ovat istuimet rakennetut tuomittaa, Davidin huoneen istuimet.

Bidt om den vrede van Jeruzalem; wel moeten zij varen, die u beminnen.

Toivottakaat Jerusalemille rauhaa: he menestyköön, jotka sinua rakastavat!

Vrede zij in uw vesting, welvaren in uw paleizen.

Rauha olkoon sinun muureis sisällä, ja onni sinun huoneissas!

Om mijner broederen en mijner vrienden wil, zal ik nu spreken, vrede zij in u!

Minun veljieni ja ystäväini tähden minä toivotan nyt sinulle rauhaa!

Om des huizes des HEEREN, onzes Gods wil, zal ik het goede voor u zoeken.

Herran meidän Jumalamme huoneen tähden etsin minä sinun parastas.