Psalms 114

Toen Israël uit Egypte toog, het huis Jakobs van een volk, dat een vreemde taal had;

Kuin Israel Egyptistä läksi, Jakobin huone muukalaisesta kansasta,

Zo werd Juda tot Zijn heiligdom, Israël Zijn volkomene heerschappij.

Niin Juuda tuli hänen pyhäksensä: Israel hänen vallaksensa.

De zee zag het, en vlood; de Jordaan keerde achterwaarts.

Sen meri näki ja pakeni: Jordan palasi takaperin,

De bergen sprongen als rammen, de heuvelen als lammeren.

Vuoret hyppäsivät niinkuin oinaat, ja kukkulat niinkuin nuoret lampaat.

Wat was u, gij zee! dat gij vloodt? gij Jordaan! dat gij achterwaarts keerdet?

Mikä sinun oli meri, ettäs pakenit? ja sinä Jordan, ettäs palasit takaperin?

Gij bergen, dat gij opsprongt als rammen? gij heuvelen! als lammeren?

Te vuoret, että te hyppäsitte niinkuin oinaat? te kukkulat niinkuin nuoret lampaat?

Beef, gij aarde! voor het aangezicht des Heeren, voor het aangezicht van den God Jakobs;

Herran edessä vapisi maa, Jakobin Jumalan edessä,

Die den rotssteen veranderde in een watervloed, den keisteen in een waterfontein.

Joka kalliot muuttaa vesilammiksi, ja kiven vesilähteeksi.