Job 41

Niemand is zo koen, dat hij hem opwekken zou; wie is dan hij, die zich voor Mijn aangezicht stellen zou?

Taidatkos vetää Leviatanin ongella, ja sitoa hänen kielensä nuoralla?

Wie heeft Mij voorgekomen, dat Ik hem zou vergelden? Wat onder den gansen hemel is, is het Mijne.

Taidatkos panna ongen hänen sierameensa, ja hänen leukaluunsa pistää naskalilla lävitse?

Ik zal zijn leden niet verzwijgen, noch het verhaal zijner sterkte, noch de bevalligheid zijner gestaltenis.

Luuletkos, että hän sinua paljon rukoilee, ja liehakoitsee sinun edessäs?

Wie zou het opperste zijns kleeds ontdekken? Wie zou met zijn dubbelen breidel hem aankomen?

Luuletkos, että hän tekee liiton sinun kanssas, saadakses häntä alinomaiseksi orjakses?

Wie zou de deuren zijns aangezichts opendoen? Rondom zijn tanden is verschrikking.

Taidatkos leikitä hänen kanssansa niinkuin linnun kanssa, eli sitoa hänen sinun piikais sekaan?

Zeer uitnemend zijn zijn sterke schilden, elkeen gesloten als met een nauwdrukkend zegel.

Luuletkos hänen kumppaneilta leikattaman, jaettaa kauppamiehille.

Het een is zo na aan het andere, dat de wind daar niet kan tussen komen.

Taidatkos täyttää koko verkkohuoneen hänen nahallansa, eli kalamiesten kokkoin hänen päällänsä.

Zij kleven aan elkander, zij vatten zich samen, dat zij zich niet scheiden.

Koska sinä häneen rupeet kädelläs, niin muista, ettäs tulet sotaan, josta et sinä mitään voita.

Elk een zijner niezingen doet een licht schijnen; en zijn ogen zijn als de oogleden des dageraads.

Katso, hänen toivonsa pettää hänen; sillä koska hän hänen näkee, mukeltaneeko hän pois?

Uit zijn mond gaan fakkelen, vurige vonken raken er uit.

Ei ole niin rohkiaa, kuin tohtii hänen herättää: kuka siis seisoo minun edessäni?

Uit zijn neusgaten komt rook voort, als uit een ziedenden pot en ruimen ketel.

Kuka on minulle jotakin ennen antanut, että minä sen hänelle maksaisin? Minun ovat kaikki, mitä kaikkein taivasten alla on.

Zijn adem zou kolen doen vlammen, en een vlam komt uit zijn mond voort.

Minun täytyy puhua kuinka suuri, kuinka väkevä ja kuinka kaunis hän on.

In zijn hals herbergt de sterkte; voor hem springt zelfs de droefheid van vreugde op.

Kuka riisuu hänen vaatteensa? Kuka tohtii ruveta hänen hampaisiinsa?

De stukken van zijn vlees kleven samen; elkeen is vast in hem, het wordt niet bewogen.

Kuka voi avata hänen leukaluunsa, jotka ovat hirmuiset hänen hammastensa ympäri?

Zijn hart is vast gelijk een steen; ja, vast gelijk een deel van den ondersten molensteen.

Hänen suomuksensa ovat pulskiat, kiinnitetyt toinen toiseensa, niinkuin sinetti.

Van zijn verheffen schromen de sterken; om zijner doorbrekingen wille ontzondigen zij zich.

Yksi on kiinni toisessa, niin ettei tuuli pääse lävitse.

Raakt hem iemand met het zwaard, dat zal niet bestaan, spies, schicht noch pantsier.

Ne ovat kiinni toinen toisessansa ja pysyvät yhdessä, ettei heitä taideta eroittaa.

Hij acht het ijzer voor stro, en het staal voor verrot hout.

Hänen aivastamisestansa kiiltää valkeus, ja hänen silmänsä ovat niinkuin aamuruskon silmälaudat.

De pijl zal hem niet doen vlieden, de slingerstenen worden hem in stoppelen veranderd.

Hänen sunstansa käyvät tulisoitot ulos, ja tuliset kipinät sinkoilevat.

De werpstenen worden van hem geacht als stoppelen, en hij belacht de drilling der lans.

Hänen sieraimistansa käy ulos savu, niinkuin kiehuvasta padasta ja kattilasta.

Onder hem zijn scherpe scherven; hij spreidt zich op het puntachtige, als op slijk.

Hänen henkensä on niinkuin tulinen hiili, ja hänen suustansa käy liekki ulos.

Hij doet de diepte zieden gelijk een pot; hij stelt de zee als een apothekerskokerij.

Hänen kaulansa on vahva; ja se on hänen ilonsa, kuin hän tekee jotakin vahinkoa.

Achter zich verlicht hij het pad; men zou den afgrond voor grijzigheid houden.

Hänen lihansa jäsenet ovat kiinni toinen toisessansa, ne ovat hänessä kiinni, ettei hän liikuteta.

Op de aarde is niets met hem te vergelijken, die gemaakt is om zonder schrik te wezen.

Hänen sydämensä on kova niinkuin kivi, ja niin vahva kuin alimmainen myllyn kivi.

Hij aanziet alles, wat hoog is, hij is een koning over alle jonge hoogmoedige dieren.

Kuin hän korottaa itsensä, niin väkevät peljästyvät; kuin hän joutuu edes, niin ei siellä armoa ole.

Jos hänen tykönsä mennään miekalla eli keihäällä, aseilla eli haarniskoilla, niin ei hän itsiänsä liikuta.

Ei hän rautaa tottele enempi kuin kortta, eikä vaskea enempi kuin lahopuuta.

Ei häntä nuolet karkota, ja linkokivet ovat hänelle niinkuin akanat.

Vasara on hänen edssänsä niinkuin korsi; hän pilkkaa liehuvia keihäitä.

Ja hän taitaa maata terävällä kivellä, hän makaa terävällä niinkuin sontatunkiolla.

Hän saattaa syvän meren kiehumaan niinkuin padan, ja liikuttaa yhteen niinkuin voiteen.

Hänen jälkeensä polku valkenee; hän tekee syvyydet sangen harmaaksi.

Ei ole maalla hänen vertaistansa; hän on tehty pelkäämättömäksi.

Hän katsoo kaikki korkiat ylön; hän on kaikkein ylpeiden kuningas.