Psalms 78

Vyučující, Azafovi. Pozoruj, lide můj, zákona mého, nakloňte uší svých k slovům úst mých.

Asaphin opetus. Kuule, kansani, minun lakini: kallistakaat korvanne minun suuni sanoihin.

Otevru v podobenství ústa svá, vypravovati budu přípovídky starobylé.

Minä avaan suuni sananlaskuun, ja vanhat tapaukset mainitsen,

Co jsme slýchali i poznali, a co nám otcové naši vypravovali,

Jotka me kuulleet olemme ja tiedämme, ja meidän isämme meille jutelleet ovat,

Nezatajíme toho před syny jejich, kteříž budoucím potomkům svým vypravovati budou chvály Hospodinovy, ano i moc jeho a divné skutky jeho, kteréž činil.

Ettemme sitä salaisi heidän lapsiltansa, jälkeentulevaiselta sukukunnalta, julistain Herran kiitoksia, ja hänen voimaansa ja ihmeitänsä, jotka hän on tehnyt.

Neboť jest vyzdvihl svědectví v Jákobovi, a zákon vydal v Izraeli, což přikázal otcům našim, aby v známost uvodili synům svým,

Hän sääsi todistuksen Jakobissa, ja antoi lain Israelissa, jonka hän käski meidän isäimme opettaa lapsillensa,

Aby to poznal věk potomní, synové, kteříž se zroditi měli, a ti povstanouce, aby vypravovali dítkám svým,

Että vastatulevaiset oppisivat, ja lapset, jotka vielä syntyvät: kuin he kasvavat, että hekin myös ilmoittaisivat lapsillensa;

Aby pokládali v Bohu naději svou, a nezapomínali se na skutky Boha silného, ale ostříhali přikázaní jeho,

Että he panisivat toivonsa Jumalaan ja ei unohtaisi Jumalan tekoja, vaan pitäisivät hänen käskynsä,

Aby nebývali jako otcové jejich, pokolení zpurné a protivné, národ, kterýž nenapravil srdce svého, a nebyl věrný Bohu silnému duch jeho.

Ja ei olisi niinkuin heidän isänsä, vastahakoinen ja kankia suku, joka ei vahvistanut sydäntänsä, ja heidän henkensä ei riippunut uskollisesti Jumalassa;

Jako synové Efraim zbrojní, ač uměle z lučiště stříleli, však v čas boje zpět se obrátili,

Niinkuin Ephraimin lapset, sota-aseilla varustetut joutsimiehet, pakenivat sodan ajalla.

Nebo neostříhali smlouvy Boží, a v zákoně jeho zpěčovali se choditi.

Ei he pitäneet Jumalan liittoa, ja ei vaeltaneet hänen laissansa.

Zapomenuli se na činy jeho, a na divné skutky jeho, kteréž jim ukázal.

Ja he unohtivat hänen tekonsa ja ihmeensä, jotka hän heille osottanut oli.

Před otci jejich činil divy v zemi Egyptské, na poli Soan.

Heidän isäinsä edessä teki hän ihmeitä, Egyptin maassa, Zoanin kedolla.

Rozdělil moře, a převedl je; učinil, aby stály vody jako hromada.

Hän halkasi meren ja vei heitä sen lävitse, ja asetti vedet niinkuin roukkion.

Vedl je ve dne v oblace, a každé noci v jasném ohni.

Ja hän talutti heitä yli päivää pilvellä, yli yötä tulen valolla.

Protrhl skály na poušti, a napájel je jako z propastí velikých.

Hän halkasi kalliot korvessa, ja juotti heitä vedellä yltäkyllä.

Vyvedl potoky z skály, a učinil, aby vody tekly jako řeky.

Ja hän laski ojat vuotamaan kalliosta, niin että vedet siitä vuosivat niinkuin virrat.

A však vždy přičíněli hříchů proti němu, a popouzeli Nejvyššího na poušti.

Ja vielä he sittenkin syntiä tekivät häntä vastaan, ja vihoittivat korkeimman korvessa.

A pokoušeli Boha silného v srdci svém, žádajíce pokrmu podlé líbosti své.

He kiusasivat Jumalaa sydämessänsä, anoen ruokaa sielullensa.

A mluvili proti Bohu, řkouce: Zdaliž bude moci Bůh silný připraviti stůl na této poušti?

He puhuivat Jumalaa vastaan ja sanoivat: voineeko Jumala valmistaa pöydän korvessa?

Aj, udeřilť jest v skálu, a tekly vody, a řeky se rozvodnily. Zdali také bude moci dáti chleba? Zdali nastrojí masa lidu svému?

Katso, kyllä tosin hän kallioon löi, ja vedet vuosivat, ja ojat juoksivat; mutta voineeko hän myös leipää antaa, eli kansallensa lihaa toimittaa?

A protož uslyšav Hospodin, rozhněval se, a oheň zažžen jest proti Jákobovi, a prchlivost vstoupila na Izraele,

Kuin Herra sen kuuli, vihastui hän: ja tuli sytytettiin Jakobissa, ja julmuus tuli Israelin päälle,

Proto že se nedověřili Bohu, a neměli naděje v spasení jeho,

Ettei he uskoneet Jumalan päälle, ja ei uskaltaneet hänen apuunsa.

Ačkoli rozkázal oblakům shůry, a průduchy nebeské otevřel,

Ja hän käski pilviä ylhäältä, ja avasi taivaan ovet,

A dštil na ně mannou ku pokrmu, a obilé nebeské dával jim.

Ja antoi sataa heille mannaa syödäksensä, ja antoi heille taivaan leipää.

Chléb mocných jedl člověk, seslal jim pokrmů do sytosti.

He söivät väkeväin leipää: hän lähetti heille kyllä ruokaa ravinnoksi.

Obrátil vítr východní u povětří, a přivedl mocí svou vítr polední.

Hän antoi itätuulen puhaltaa taivaan alla, ja väkevyydellänsä kehoitti hän etelätuulen,

I dštil na ně masem jako prachem, a ptactvem pernatým jako pískem mořským.

Ja antoi sataa, niinkuin tomua, lihaa heille, ja lintuja niinkuin santaa meressä,

Spustil je do prostřed vojska jejich, a všudy vůkol stanů jejich.

Ja salli langeta keskelle heidän leiriänsä, joka paikassa kuin he asuivat.

I jedli, a nasyceni jsou hojně, a dal jim to, čehož žádali.

Niin he söivät ja yltäkyllä ravittiin: ja hän antoi heille heidän himonsa,

Ještě nevyplnili žádosti své, ještě pokrm byl v ústech jejich,

Kuin ei he vielä lakanneet himoitsemasta, ja ruoka oli vielä heidän suussansa,

A v tom prchlivost Boží připadla na ně, a zbil tučné jejich, a přední Izraelské porazil.

Tuli Jumalan viha heidän päällensä, ja tappoi jaloimmat heidän seastansa, ja parahimmat Israelissa hän maahan löi.

S tím se vším vždy ještě hřešili, a nevěřili předivným skutkům jeho.

Mutta vielä sittenkin kaikissa näissä he syntiä tekivät ja ei uskoneet hänen ihmeitänsä.

A protož dopustil na ně, že marně skonali dny své, a léta svá s chvátáním.

Sentähden lopetti hän heidän päivänsä turhuudessa, ja heidän vuotensa kiiruhtain.

Když je hubil, jestliže ho hledali, a zase k Bohu silnému hned na úsvitě se navraceli,

Kuin hän heitä tappoi, etsivät he häntä: ja he palasivat ja tulivat varhain Jumalan tykö,

Rozpomínajíce se na to, že Bůh byl skála jejich, a Bůh silný nejvyšší vykupitel jejich:

Ja muistelivat, että Jumala on heidän turvansa, ja Jumala korkein heidän lunastajansa.

(Ačkoli mu s pochlebenstvím mluvili ústy svými, a jazykem svým lhali jemu.

Ja he puhuivat hänelle ulkokullaisesti suullansa, ja valehtelivat hänelle kielellänsä.

A srdce jejich nebylo upřímé před ním, aniž se věrně měli v smlouvě jeho),

Mutta heidän sydämensä ei ollut oikia hänen puoleensa, ja ei he pitäneet uskollisesti hänen liittoansa.

On jsa milosrdný, odpouštěl nepravosti jejich, a nezahladil jich; častokrát odvracel hněv svůj, a nevzbuzoval vší zůřivosti své.

Mutta hän oli armollinen, ja antoi pahat teot anteeksi, ja ei hukuttanut heitä; ja hän käänsi pois usein vihansa, ettei hän laskenut kaikkea vihaansa menemään.

Nebo pamatoval, že jsou tělo, vítr, kterýž odchází, a nenavracuje se zase.

Sillä hän muisti heidän lihaksi, tuuleksi, joka menee pois ja ei palaja.

Kolikrát jsou ho dráždili na poušti, a k bolesti přivodili na pustinách.

Kuinka usein he vihoittivat hänen korvessa ja kehoittivat hänen erämaassa?

Týž i týž navracujíce se, pokoušeli Boha silného, a svatému Izraelskému cíle vyměřovali.

Ja he kiusasivat taas Jumalaa joka aika, ja laittivat pyhää Israelissa.

Nepamatovali na moc jeho, a na ten den, v kterémž je vysvobodil z ssoužení,

Ei he muistaneet hänen kättänsä sinä päivänä, jona hän lunasti heitä vihollisista:

Když činil v Egyptě znamení svá, a zázraky své na poli Soan,

Niinkuin hän oli merkkinsä Egyptissä tehnyt, ja ihmeensä Zoanin kedolla,

Když obrátil v krev řeky a potoky jejich, tak že jich píti nemohli.

Koska hän heidän virtansa vereksi muutti, ettei he ojistansa taitaneet juoda:

Dopustil na ně směsici žížal, aby je žraly, a žáby, aby je hubily.

Koska hän turilaat heidän sekaansa lähetti, jotka heitä söivät, ja sammakot, jotka heitä hukuttivat;

A dal chroustům úrody jejich, a úsilí jejich kobylkám.

Ja antoi heidän tulonsa ruohomadoille, ja heidän työnsä heinäsirkoille;

Stloukl krupami réví jejich, a stromy fíkové jejich ledem.

Koska hän rakeilla heidän viinapuunsa löi, ja heidän metsäfikunansa jääkivillä;

Vydal krupobití na hovada jejich, a na dobytek jejich uhlí řeřavé.

Koska hän löi heidän karjansa rakeilla, ja heidän laumansa pitkäisen tulella;

Poslal na ně prchlivost hněvu svého, rozpálení, zůřivost i ssoužení, dopustiv na ně anděly zlé.

Hän lähetti heidän päällensä vihansa, närkästyksen, julmuuden ja ahdistuksen, pahain enkelien lähettämisellä;

Uprostrannil stezku prchlivosti své, neuchoval od smrti duše jejich, ano i na hovada jejich mor dopustil.

Hän päästi vihansa heidän sekaansa, ja ei päästänyt heidän sielujansa kuolemasta, ja heidän eläimensä rutolla kuoletti;

A pobil všecko prvorozené v Egyptě, prvotiny síly v staních Chamových.

Koska hän kaikki esikoiset löi Egyptissä, ensimäiset perilliset Hamin majoissa,

Ale lid svůj vyvedl jako ovce, a vodil se s nimi jako s stádem po poušti.

Ja antoi kansansa vaeltaa niinkuin lampaat, ja vei heidät niinkuin lauman korvessa,

Vodil je v bezpečnosti, tak že nestrašili, nepřátely pak jejich přikrylo moře,

Ja saatti heitä turvallisesti, ettei he peljänneet; vaan heidän vihollisensa peitti meri.

Až je přivedl ku pomezí svatosti své, na horu tu, kteréž dobyla pravice jeho.

Ja hän vei heitä pyhänsä rajoihin, tämän vuoren tykö, jonka hänen oikia kätensä saanut oli.

Vyhnav před tváří jejich národy, způsobil to, aby jim na provazec dědictví jejich přišli, a aby přebývala v staních jejich pokolení Izraelská.

Ja hän ajoi pois heidän edestänsä pakanat, ja jakoi heille perimisen arvalla: ja niiden majoissa antoi hän Israelin sukukunnat asua.

Však vždy předce pokoušeli a dráždili Boha nejvyššího, a svědectví jeho neostříhali.

Mutta he kiusasivat ja vihoittivat korkian Jumalan, ja ei pitäneet hänen todistuksiansa.

Ale zpět odšedše, převráceně činili, jako i předkové jejich; uchýlili se jako mylné lučiště.

Vaan he palasivat takaperin ja petollisesti luopuivat pois niinkuin heidän isänsäkin: poikkesivat pois niinkuin hellinnyt joutsi.

Nebo popouzeli ho výsostmi svými, a rytinami svými k horlení přivedli jej.

Ja he vihoittivat hänen korkeuksillansa ja kehoittivat häntä epäjumalainsa kuvilla.

Slyšel Bůh, a rozhněval se, a u velikou ošklivost vzal Izraele,

Ja kuin Jumala sen kuuli, niin hän närkästyi, ja hylkäsi kovin Israelin,

Tak že opustiv příbytek v Sílo, stánek, kterýž postavil mezi lidmi,

Niin että hän luopui asuinsiastansa Silossa, siitä majasta, jonka hän ihmisten sekaan asetti,

Vydal v zajetí sílu svou, a slávu svou v ruce nepřítele.

Ja antoi heidän voimansa vankeuteen, ja heidän kauneutensa vihollisten käsiin.

Dal pod meč lid svůj, a na dědictví své se rozhněval.

Ja hän hylkäsi kansansa miekan alle, ja närkästyi perimistänsä vastaan.

Mládence jeho sežral oheň, a panny jeho nebyly chváleny.

Heidän parhaat nuorukaisensa kulutti tuli, ja heidän neitseensä ei tulleet häävirsillä kunnioitetuksi.

Kněží jejich od meče padli, a vdovy jejich neplakaly.

Heidän pappinsa kaatuivat miekalla; ja heidän leskensä ei itkeneet,

Potom pak procítil Pán jako ze sna, jako silný rek, kterýž po víně sobě vykřikuje.

Ja Herra heräsi niinkuin joku makaavainen, niinkuin joku väkevä luihkaaja viinan juomisesta,

A ranil nepřátely své po zadu, a u věčné pohanění je vydal.

Ja löi vihollistansa perävieriin, ja pani ijankaikkisen häpiän heidän päällensä,

Ačkoli pak pohrdl stánkem Jozefovým, a pokolení Efraimova nevyvolil,

Ja heitti Josephin majan pois, ja ei valinnut Ephraimin sukukuntaa.

Však vyvolil pokolení Judovo, horu Sion, kterouž zamiloval.

Vaan hän valitsi Juudan sukukunnan, Zionin vuoren, jota hän rakasti,

A vystavěl sobě, jako hrad vysoký, svatyni svou, jako zemi, kterouž utvrdil na věky.

Ja rakensi pyhänsä korkialle, niinkuin ijankaikkisesti pysyväisen maan,

A vyvolil Davida služebníka svého, vzav jej od chlévů stáda.

Ja valitsi palveliansa Davidin, ja otti hänen lammashuoneesta.

Když chodil za ovcemi březími, zavedl jej, aby pásl Jákoba, lid jeho, a Izraele, dědictví jeho.

Imettävistä lampaista haki hän hänen, että hän hänen kanssansa Jakobin kaitsis, ja Israelin hänen perimisensä.

Kterýž pásl je v upřímnosti srdce svého, a zvláštní opatrností rukou svých vodil je.

Ja hän kaitsi heitä kaikella sydämensä vakuudella, ja hallitsi heitä kaikella ahkeruudella.