Psalms 112

Halelujah. Blahoslavený muž, kterýž se bojí Hospodina, a v přikázaních jeho má velikou líbost.
Halleluja! Autuas on, joka pelkää Herraa: joka hänen käskyjänsä sangen himoitsee.
Mocné na zemi bude símě jeho, rodina upřímých požehnání dojde.
Hänen siemenensä on valtias maan päällä: hurskasten suku pitää siunatuksi tuleman.
Zboží a bohatství v domě jeho, a spravedlnost jeho zůstává na věky.
Rikkaus ja runsaus on hänen huoneessansa, ja hänen vanhurskautensa pysyy ijankaikkisesti.
Vzchází ve tmách světlo upřímým, milostivý jest, milosrdný a spravedlivý.
Hurskaille koittaa valkeus pimeässä, armolliselta, laupiaalta ja vanhurskaalta.
Dobrý člověk slitovává se i půjčuje, a řídí své věci s soudem.
Hyvä ihminen on laupias ja mielellänsä lainaa, ja toimittaa asiansa toimellisesti.
Nebo nepohne se na věky, v paměti věčné bude spravedlivý.
Sillä hän pysyy ijankaikkisesti: ei vanhurskas ikänä unhoteta.
Slyše zlé noviny, nebojí se; stálé jest srdce jeho, a doufá v Hospodina.
Koska rangaistus tulee, niin ei hän pelkää: hänen sydämensä uskaltaa lujasti Herran päälle.
Utvrzené srdce jeho nebojí se, až i uzří pomstu na svých nepřátelích.
Hänen sydämensä on vahvistettu ja ei pelkää, siihenasti kuin hän näkee ilonsa vihollisistansa.
Rozděluje štědře, a dává nuzným; spravedlnost jeho zůstává na věky, roh jeho bude vyvýšen v slávě.
Hän jakaa ja antaa vaivaisille: hänen vanhurskautensa pysyy ijankaikkisesti: hänen sarvensa korotetaan kunnialla.
Bezbožný vida to, zlobiti se, zuby svými škřipěti a schnouti bude; žádost bezbožníků zahyne.
Jumalatoin näkee sen ja närkästyy: hän pureskelee hampaitansa ja nääntyy; sillä mitä jumalattomat halajavat, se tyhjäksi tulee.