Proverbs 26

Jako sníh v létě, a jako déšť ve žni, tak nepřipadá na blázna čest.

Niinkuin lumi suvella ja sede elonaikana, niin ei sovi tyhmälle kunnia.

Jako vrabec přenáší se, a vlaštovice létá, tak zlořečení bez příčiny nedojde.

Niinkuin lintu menee pois, ja pääskynen lentää, niin ei sovi salvaa kirous ilman syytä.

Bič na koně, uzda na osla, a kyj na hřbet blázna.

Hevoselle ruoska ja aasille ohjat, ja hullulle vitsa selkään.

Neodpovídej bláznu podlé bláznovství jeho, abys i ty jemu nebyl podobný.

Älä vastaa tyhmää hänen tyhmyytensä jälkeen, ettes myös sinä hänen kaltaiseksensa tulisi.

Odpověz bláznu podlé bláznovství jeho, aby sám u sebe nebyl moudrý.

Vastaa tyhmää hänen tyhmyytensä jälkeen, ettei hän näkyisi viisaaksi silmissänsä.

Jako by nohy osekal, bezpráví se dopouští ten, kdož svěřuje poselství bláznu.

Joka tyhmäin sanansaattajain kautta asian toimittaa, hän on niinkuin rampa jaloista, ja saa vahingon.

Jakož nejednostejní jsou hnátové kulhavého, tak řeč v ústech bláznů.

Niinkuin nilkku voi hypätä, niin tyhmä taitaa puhua viisaudesta.

Jako vložiti kámen do praku, tak jest, když kdo ctí blázna.

Joka tyhmälle taritsee kunniaa, on niinkuin joku heittäisi kalliin kiven kiviroukkioon.

Trn, kterýž se dostává do rukou opilého, jest přísloví v ústech bláznů.

Sananlasku on tyhmäin suussa niinkuin orjantappura, joka juopuneen käsiin pistelee.

Veliký pán stvořil všecko, a dává odplatu bláznu, i odměnu přestupníkům.

Taitava ihminen tekee kappaleen oikein; vaan joka taitamattoman palkkaa, hän sen turmelee.

Jakož pes navracuje se k vývratku svému, tak blázen opětuje bláznovství své.

Niinkuin koira syö oksennuksensa, niin on hullu joka hulluutensa kertoo.

Spatřil-li bys člověka, an jest moudrý sám u sebe, naděje o bláznu lepší jest než o takovém.

Koskas näet jonkun, joka luulee itsensä viisaaksi, enempi on silloin toivoa tyhmästä kuin hänestä.

Říká lenoch: Lev lítý jest na cestě, lev jest v ulici.

Laiska sanoo: nuori jalopeura on tiellä, ja jalopeura kujalla.

Dvéře se obracejí na stežejích svých, a lenoch na lůži svém.

Laiska kääntelee itsiänsä vuoteella niinkuin ovi saranassa.

Schovává lenivý ruku svou za ňadra; těžko mu vztáhnouti ji k ústům svým.

Laiska panee kätensä poveensa: ja se tulee hänelle työlääksi saattaa suuhunsa jälleen.

Moudřejší jest lenivý u sebe sám, nežli sedm odpovídajících s soudem.

Laiska luulee itsensä viisaammaksi kuin seitsemän, jotka hyviä tapoja opettavat.

Psa za uši lapá, kdož odcházeje, hněvá se ne v své při.

Joka käy ohitse ja sekoittaa itsensä muiden riitoihin, hän on senkaltainen, joka koiraa korvista vetää.

Jako nesmyslný vypouští jiskry a šípy smrtelné,

Niinkuin se, joka salaa ampuu, tarkoittaa joutsella ja tappaa,

Tak jest každý, kdož oklamává bližního, a říká: Zdaž jsem nežertoval?

Niin on petollinen ihminen hänen lähimmäisillensä, ja sanoo: leikillä minä sen tein.

Když není drev, hasne oheň; tak když nebude klevetníka, utichne svár.

Kuin halot loppuvat, niin tuli sammuu, ja kuin kielikellot pannaan pois, niin riidat lakkaavat.

Uhel mrtvý k roznícení, a drva k ohni, tak člověk svárlivý k roznícení svady.

Niinkuin hiilet tuleen, ja puut liekkiin, niin riitainen ihminen saattaa metelin.

Slova utrhače jako ubitých, ale však sstupují do vnitřností života.

Panettelian sanat ovat niinkuin haavat, ja käyvät läpi sydämen.

Stříbrná trůska roztažená po střepě jsou rtové protivní a srdce zlé.

Viekas kieli ja paha sydän on niinkuin saviastia hopian savulla juotettu.

Rty svými za jiného se staví ten, jenž nenávidí, ale u vnitřnosti své skládá lest.

Vihamien teeskelee itsensä toisin puheellansa; mutta petos on hänen sydämessänsä.

Když se ochotný ukáže řečí svou, nevěř mu; nebo sedmera ohavnost jest v srdci jeho.

Kuin hän liehakoitsee makeilla puheillansa, niin älä usko häntä; sillä seitsemän kauhistusta on hänen sydämessänsä.

Přikrývána bývá nenávist chytře, ale zlost její zjevena bývá v shromáždění.

Joka pitää salavihaa, tehdäksensä vahinkoa, hänen pahuutensa tulee ilmi kokouksissa.

Kdo jámu kopá, do ní upadá, a kdo valí kámen, na něj se obrací.

Joka kuopan kaivaa, hän lankee siihen, ja joka kiven vierittää, se kierittää sen itse päällensä.

Člověk jazyka ošemetného v nenávisti má ponížené, a ústy úlisnými způsobuje pád.

Petollinen kieli vihaa rangaistusta, ja suu, joka myötäkielin puhuu, saattaa kadotukseen.