Proverbs 17

Lepší jest kus chleba suchého s pokojem,nežli dům plný nabitých hovad s svárem.

Kuiva pala, siinä jossa rauha on, on parempi kuin huone teurasta täynnä riidassa.

Služebník rozumný panovati bude nad synem, kterýž jest k hanbě, a mezi bratřími děliti bude dědictví.

Toimellinen palvelia hallitsee häpiällisiä lapsia, ja hän jakaa perintöä veljein välillä.

Teglík stříbra a pec zlata zkušuje, ale srdcí Hospodin.

Niinkuin tuli koettelee hopian ja ahjo kullan, niin Herra tutkistelee sydämet.

Zlý člověk pozoruje řečí nepravých, a lhář poslouchá jazyka převráceného.

Paha ottaa pahoista suista vaarin, ja petollinen kuuntelee mielellänsä vahingollista kieltä.

Kdo se posmívá chudému, útržku činí Učiniteli jeho; a kdo se z bídy raduje, nebude bez pomsty.

Joka köyhää syljeskelee, se häpäisee Luojaansa; ja joka iloitsee toisen vahingosta, ei pääse rankaisematta.

Koruna starců jsou vnukové, a ozdoba synů otcové jejich.

vanhain kruunu ovat lasten lapset, ja lasten kunnia ovat heidän isänsä.

Nesluší na blázna řeči znamenité, ovšem na kníže řeč lživá.

Ei sovi tyhmäin puhua korkeista asioista, paljoa vähemmin päämiehen valhetella.

Jako kámen drahý, tak bývá vzácný dar před očima toho, kdož jej béře; k čemukoli směřuje, daří se jemu.

Jolla vara on lahja antaa, se on niinkuin kallis kivi: kuhunka hän itsensä kääntää, niin hän viisaana pidetään.

Kdo přikrývá přestoupení, hledá lásky; ale kdo obnovuje věc, rozlučuje přátely.

Joka syntiä peittää, se saattaa itsellensä ystävyyden; vaan joka asian ilmoittaa, se saattaa ruhtinaat eripuraisiksi.

Více se chápá rozumného jedno domluvení, nežli by blázna stokrát ubil.

Sanat vaikuttavat enemmän toimellisen tykönä, kuin sata haavaa tyhmän tykönä.

Zpurný toliko zlého hledá, pročež přísný posel na něj poslán bývá.

Niskuri tosin etsii vahinkoa, vaan julma enkeli lähetetään häntä vastaan.

Lépe člověku potkati se s nedvědicí osiřalou, nežli s bláznem v bláznovství jeho.

Parempi on kohdata karhua, jolta pojat ovat otetut pois, kuin hullua hulluudessansa.

Kdo odplacuje zlým za dobré, neodejdeť zlé z domu jeho.

Joka kostaa hyvän pahalla, ei hänen huoneestansa pidä pahuus luopuman.

Začátek svady jest, jako když kdo protrhuje vodu; protož prvé než by se zsilil svár, přestaň.

Riidan alku on niinkuin vewsi, joka itsensä leikkaa ulos: lakkaa riidasta ennenkuin sinä siihen sekaannut.

Kdož ospravedlňuje nepravého, i kdož odsuzuje spravedlivého, ohavností jsou Hospodinu oba jednostejně.

Joka jumalattoman hurskaaksi sanoo, ja joka vanhurskaan soimaa jumalattomaksi, ne molemmat ovat Herralle kauhistus.

K čemu jest zboží v ruce blázna, když k nabytí moudrosti rozumu nemá?

Mitä tyhmä tekee kädessänsä rahalla, ettei hänellä ole sydäntä ostaa viisautta?

Všelikého času miluje, kdož jest přítelem, a bratr v ssoužení ukáže se.

Ystävä rakastaa ainian, ja veli tulee julki hädässä.

Člověk bláznivý ruku dávaje, činí slib před přítelem svým.

Se on tyhmä ihminen, joka kätensä taritsee, ja takaa lähimmäisensä.

Kdož miluje svadu, miluje hřích; a kdo vyvyšuje ústa svá, hledá potření.

Joka toraa rakastaa, se rakastaa syntiä; ja joka ovensa korottaa, se etsii onnettomuutta.

Převrácené srdce nenalézá toho, což jest dobrého; a kdož má vrtký jazyk, upadá v těžkost.

Häijy sydän ei löydä mitään hyvää; ja jolla paha kieli on, se lankee onnettomuuteen.

Kdo zplodil blázna, k zámutku svému zplodil jej, aniž se bude radovati otec nemoudrého.

Joka tyhmän synnyttää, hänellä on murhe, ja tyhmän isällä ei ole iloa.

Srdce veselé očerstvuje jako lékařství, ale duch zkormoucený vysušuje kosti.

Iloinen sydän tekee elämän suloiseksi, vaan surullinen sydän kaivaa luut.

Bezbožný tajně béře dar, aby převrátil stezky soudu.

Jumalatoin ottaa mielellänsä salaisesti lahjoja, mutkataksensa lain teitä.

Na oblíčeji rozumného vidí se moudrost, ale oči blázna těkají až na konec země.

Toimellinen mies laittaa itsensä viisaasti, vaan tyhmä heittelee silmiänsä sinne ja tänne.

K žalosti jest otci svému syn blázen, a k hořkosti rodičce své.

Hullu popika on isänsä suru, ja äidillensä murhe, joka hänen synnyttänyt on.

Jistě že pokutovati spravedlivého není dobré, tolikéž, aby knížata bíti měli pro upřímost.

Ei ole se hyvä, että vanhurskalle tehdään väärin, taikka että sitä ruhtinasta lyödään, joka oikein tuomitsee.

Zdržuje řeči své muž umělý; drahého ducha jest muž rozumný.

Toimellinen mies taitaa puheensa tallella pitää, ja taitava mies on kallis sielu.

Také i blázen, mlče, za moudrého jmín bývá, a zacpávaje rty své, za rozumného.

Jos tyhmä vaiti olis, niin hän viisaaksi luettaisiin, ja toimelliseksi, jos hän suunsa pitäis kiinni.