Lamentations 5

Rozpomeň se, Hospodine, co se nám děje; popatř a viz pohanění naše.

Muista, Herra, kuinka meille tapahtui: katso ja näe meidän ylönkatsettamme.

Dědictví naše obráceno jest k cizím, domové naši k cizozemcům.

Meidän perintömme on muukalaisten osaksi tullut, ja huoneemme ulkonaisten omaksi.

Sirotci jsme a bez otce, matky naše jsou jako vdovy.

Me olemme orvot ilman isää, ja äitimme ovat niinkuin lesket.

Vody své za peníze pijeme, dříví naše za záplatu přichází.

Vettä, joka meidän omamme oli, me joimme rahalla, omat halot me ostimme hinnalla.

Na hrdle svém protivenství snášíme, pracujeme, nedopouští se nám odpočinouti.

kaulallamme me vaivaa kärsimme; ja ehkä me jo väsyneet olimme, ei kuitenkaan meille lepoa annettu.

Egyptským podáváme ruky i Assyrským, abychom nasyceni byli chlebem.

Meidän piti Egyptin ja Assyrian alle meitämme antaman, että me sittekin leipää ravinnoksemme saaneet olisimme.

Otcové naši hřešili, není jich, my pak trestáni po nich neseme.

Meidän isämme ovat syntiä tehneet, ja ei enään ole käsissä; ja meidän pitää heidän pahoja tekojansa nautitseman.

Služebníci panují nad námi; není žádného, kdo by vytrhl z ruky jejich.

Orjat meitä vallitsevat; ja ei ole kenkään, joka meitä heidän käsistänsä pelastaa.

S opovážením se života svého hledáme chleba svého, pro strach meče i na poušti.

Meidän pitää hakeman leipämme hengen paolla, miekan edessä korvessa.

Kůže naše jako pec zčernaly od náramného hladu.

Meidän ihomme on poltettu, niinkuin pätsissä, hirmuisen nälän tähden.

Ženám na Sionu i pannám v městech Judských násilé činí.

He ovat vaimot Zionissa raiskanneet ja neitseet Juudan kaupungeissa.

Knížata rukou jejich zvěšena jsou, osoby starých nemají v poctivosti.

Ruhtinaat he ovat hirttäneet, ja vanhimpia ei he kunnioittaneet.

Mládence k žernovu berou, a pacholata pod dřívím klesají.

Nuorukaiset piti jauhaman, ja piskuisten täytyi puita kantaissansa kompastua.

Starci sedati v branách přestali a mládenci od zpěvů svých.

Vanhat puuttuivat porteista, ja nuorukaiset ei enään kanteletta soita.

Přestala radost srdce našeho, obrátilo se v kvílení plésání naše.

Meidän sydämemme ilo loppui, meidän tanssimme on kääntynyt murheeksi.

Spadla koruna s hlavy naší; běda nám již, že jsme hřešili.

Meidän päästämme on kruunu pudonnut; voi nyt meitä, että me niin olemme syntiä tehneet!

Protoť jest mdlé srdce naše, pro tyť věci zatměly se oči naše,

Sentähden on myös sydämemme murheissansa; niiden tähden ovat meidän silmämme pimenneet;

Pro horu Sion, že zpuštěna jest; lišky chodí po ní.

Zionin vuoren tähden, että se niin hävitetty on, että ketut hänessä juoksentelevat.

Ty Hospodine, na věky zůstáváš, a stolice tvá od národu do pronárodu.

Mutta sinä Herra, joka ijankaikkisesti olet, ja istuimes ijästä ikään!

Proč se zapomínáš na věky na nás, a opouštíš nás za tak dlouhé časy?

Miksis meidät ijankaikkisesti unohdat, ja niin kauvan meitä peräti hylkäät?

Obrať nás, ó Hospodine, k sobě,a obráceni budeme; obnov dny naše, jakž byly za starodávna.

Palauta, Herra, meitä jälleen sinun tykös, että me taas palaisimme; uudista meidän päivämme niinkuin ne alusta olivat.

Nebo zdali všelijak zavržeš nás, a hněvati se budeš na nás velice?

Oletkos meitä peräti heittänyt pois, ja sangen suuresti vihastunut meidän päällemme?