Job 41

Není žádného tak smělého, kdo by jej zbudil, kdož tedy postaví se přede mnou?

Taidatkos vetää Leviatanin ongella, ja sitoa hänen kielensä nuoralla?

Kdo mne čím předšel, abych se jemu odplacel? Cožkoli jest pode vším nebem, mé jest.

Taidatkos panna ongen hänen sierameensa, ja hänen leukaluunsa pistää naskalilla lävitse?

Nebudu mlčeti o údech jeho, a o síle výborného sformování jeho.

Luuletkos, että hän sinua paljon rukoilee, ja liehakoitsee sinun edessäs?

Kdo odkryl svrchek oděvu jeho? S dvojitými udidly svými kdo k němu přistoupí?

Luuletkos, että hän tekee liiton sinun kanssas, saadakses häntä alinomaiseksi orjakses?

Vrata úst jeho kdo otevře? Okolo zubů jeho jest hrůza.

Taidatkos leikitä hänen kanssansa niinkuin linnun kanssa, eli sitoa hänen sinun piikais sekaan?

Šupiny jeho pevné jako štítové sevřené velmi tuze.

Luuletkos hänen kumppaneilta leikattaman, jaettaa kauppamiehille.

Jedna druhé tak blízko jest, že ani vítr nevchází mezi ně.

Taidatkos täyttää koko verkkohuoneen hänen nahallansa, eli kalamiesten kokkoin hänen päällänsä.

Jedna druhé se přídrží, a nedělí se.

Koska sinä häneen rupeet kädelläs, niin muista, ettäs tulet sotaan, josta et sinä mitään voita.

Od kýchání jeho zažžehá se světlo, a oči jeho jsou jako záře svitání.

Katso, hänen toivonsa pettää hänen; sillä koska hän hänen näkee, mukeltaneeko hän pois?

Z úst jeho jako pochodně vycházejí, a jiskry ohnivé vyskakují.

Ei ole niin rohkiaa, kuin tohtii hänen herättää: kuka siis seisoo minun edessäni?

Z chřípí jeho vychází dým, jako z kotla vroucího aneb hrnce.

Kuka on minulle jotakin ennen antanut, että minä sen hänelle maksaisin? Minun ovat kaikki, mitä kaikkein taivasten alla on.

Dýchání jeho uhlí rozpaluje, a plamen z úst jeho vychází.

Minun täytyy puhua kuinka suuri, kuinka väkevä ja kuinka kaunis hän on.

V šíji jeho přebývá síla, a před ním utíká žalost.

Kuka riisuu hänen vaatteensa? Kuka tohtii ruveta hänen hampaisiinsa?

Kusové masa jeho drží se spolu; celistvé jest v něm, aniž se rozdrobuje.

Kuka voi avata hänen leukaluunsa, jotka ovat hirmuiset hänen hammastensa ympäri?

Srdce jeho tuhé jest jako kámen, tak tuhé, jako úlomek zpodního žernovu.

Hänen suomuksensa ovat pulskiat, kiinnitetyt toinen toiseensa, niinkuin sinetti.

Vyskýtání jeho bojí se nejsilnější, až se strachem i vyčišťují.

Yksi on kiinni toisessa, niin ettei tuuli pääse lävitse.

Meč stihající jej neostojí, ani kopí, šíp neb i pancíř.

Ne ovat kiinni toinen toisessansa ja pysyvät yhdessä, ettei heitä taideta eroittaa.

Pokládá železo za plevy, ocel za dřevo shnilé.

Hänen aivastamisestansa kiiltää valkeus, ja hänen silmänsä ovat niinkuin aamuruskon silmälaudat.

Nezahání ho střela, v stéblo obrací se jemu kamení prakové.

Hänen sunstansa käyvät tulisoitot ulos, ja tuliset kipinät sinkoilevat.

Za stéblo počítá střelbu, a posmívá se šermování kopím.

Hänen sieraimistansa käy ulos savu, niinkuin kiehuvasta padasta ja kattilasta.

Pod ním ostré střepiny, stele sobě na věci špičaté jako na blátě.

Hänen henkensä on niinkuin tulinen hiili, ja hänen suustansa käy liekki ulos.

Působí, aby vřelo v hlubině jako v kotle, a kormoutilo se moře jako v moždíři.

Hänen kaulansa on vahva; ja se on hänen ilonsa, kuin hän tekee jotakin vahinkoa.

Za sebou patrnou činí stezku, až sezdá, že propast má šediny.

Hänen lihansa jäsenet ovat kiinni toinen toisessansa, ne ovat hänessä kiinni, ettei hän liikuteta.

Žádného není na zemi jemu podobného, aby tak učiněn byl bez strachu.

Hänen sydämensä on kova niinkuin kivi, ja niin vahva kuin alimmainen myllyn kivi.

Cokoli vysokého jest, za nic pokládá, jest králem nade všemi šelmami.

Kuin hän korottaa itsensä, niin väkevät peljästyvät; kuin hän joutuu edes, niin ei siellä armoa ole.

Jos hänen tykönsä mennään miekalla eli keihäällä, aseilla eli haarniskoilla, niin ei hän itsiänsä liikuta.

Ei hän rautaa tottele enempi kuin kortta, eikä vaskea enempi kuin lahopuuta.

Ei häntä nuolet karkota, ja linkokivet ovat hänelle niinkuin akanat.

Vasara on hänen edssänsä niinkuin korsi; hän pilkkaa liehuvia keihäitä.

Ja hän taitaa maata terävällä kivellä, hän makaa terävällä niinkuin sontatunkiolla.

Hän saattaa syvän meren kiehumaan niinkuin padan, ja liikuttaa yhteen niinkuin voiteen.

Hänen jälkeensä polku valkenee; hän tekee syvyydet sangen harmaaksi.

Ei ole maalla hänen vertaistansa; hän on tehty pelkäämättömäksi.

Hän katsoo kaikki korkiat ylön; hän on kaikkein ylpeiden kuningas.