Job 36

Zatím přidal Elihu, a řekl:

Elihu puhui vielä ja sanoi:

Postrp mne maličko, a oznámímť šíře; neboť mám ještě, co bych za Boha mluvil.

Odota vielä vähä, minä osoitan sinulle sen; sillä minulla on vielä nyt jotakin Jumalan puolesta sanomista.

Vynesu smysl svůj zdaleka, a stvořiteli svému přivlastním spravedlnost.

Minä tuon minun ymmärrykseni kaukaa, ja osoitan, että minun Luojani on hurskas.

V pravdě, žeť nebudou lživé řeči mé; zdravě smýšlejícího máš mne s sebou.

Sillä minun puheessani ei tosin ole petosta, minun ymmärrykseni on vilpitöin sinun edessäs.

Aj, Bůh silný mocný jest, aniž svých zamítá; silný jest, a srdce udatného.

Katso, Jumala on voimallinen, ei kuitenkaan hän ketään hylkää: Hän on voimallinen sydämensä väestä.

Neobživuje bezbožného, chudým pak k soudu dopomáhá.

Jumalatointa ei hän varjele, vaan auttaa köyhää oikeuteen.

Neodvrací od spravedlivého očí svých, nýbrž s králi na stolici sází je na věky, i bývají zvýšeni.

Ei hän käännä silmiänsä pois hurskaasta: hän on myös kuningasten kanssa istuimella: hän antaa heidän pysyä alinomati, että he korkiaksi tulevat.

Pakli by poutami sevříni byli, zapleteni jsouce provazy ssoužení:

Ja ehkä vangit olisivat jalkapuussa, ja sidottuna surkeuden köysillä:

Tudy jim v známost uvodí hřích jejich, a že přestoupení jejich se ssilila.

Niin hän ilmoittaa heille heidän työnsä ja rikoksensa, että he ovat tehneet väkivaltaa,

A tak otvírá sluch jejich, aby se napravili, anobrž mluví jim, aby se navrátili od nepravosti.

Ja avaa heidän korvansa kuritukseen, ja sanoo heille, että he kääntyisivät pois vääryydestä.

Uposlechnou-li a budou-li jemu sloužiti, stráví dny své v dobrém, a léta svá v potěšení.

Jos he kuulevat ja palvelevat häntä, niin he hyvissä päivissä vanhenevat ja ilolla elävät.

Pakli neuposlechnou, od meče sejdou, a pozdychají bez umění.

Jos ei he kuule, niin he kaatuvat miekalla, ja hukkuvat ennenkuin he sen havaitsevat.

Nebo kteříž jsou nečistého srdce, přivětšují hněvu, aniž k němu volají, když by je ssoužil.

Ulkokullatut kartuttavat vihan: ei he huuda, kuin he vankina ovat;

Protož umírá v mladosti duše jejich, a život jejich s smilníky.

Niin heidän sielunsa kuolee nuoruudessa, ja heidän elämänsä huorintekiäin seassa.

Vytrhuje, pravím, ssouženého z jeho ssoužení, a ty, jejichž sluch otvírá, v trápení.

Mutta vaivaista auttaa hän vaivaisuudessa, ja avaa köyhäin korvan murheessa.

A tak by i tebe přenesl z prostředku úzkosti na širokost, kdež není stěsnění, a byl by pokojný stůl tvůj tukem oplývající.

Hän tempaa sinunkin ahdistuksen kidasta avaruuteen, jolla ei pohjaa ole; ja sinun pöydälläs on lepo, täytetty kaikella hyvällä.

Ale ty zasloužils, abys jako bezbožný souzen byl; soud a právo na tě dochází.

Ja sinä olet täydellisesti havaitseva jumalattoman tuomion; mutta tuomio ja oikeus vahvistaa sinun.

Jistě strach, aby tě neuvrhl Bůh u větší ránu, tak že by jakkoli veliká výplaty mzda, tebe nevyprostila.

Katso, ettei viha ole vietellyt sinua voimassas, eli suuret lahjat ole kääntäneet sinua.

Zdaliž by sobě co vážil bohatství tvého? Jistě ani nejvýbornějšího zlata, ani jakékoli síly neb moci tvé.

Luuletkos hänen huolivan jalouttas, kultaa eli jonkun väkevyyttä ja varaa?

Nechvátejž tedy k noci, v kterouž odcházejí lidé na místo své.

Ei sinun tarvitse ikävöidä yötä, karatakses ihmisten päälle siallansa.

Hleď, abys se neohlédal na marnost, zvoluje ji raději, nežli ssoužení.

Kavahda sinuas, ja älä käännä sinuas vääryyteen, niikuin sinä surkeuden tähden ruvennut olet.

Aj, Bůh silný nejvyšší jest mocí svou. Kdo jemu podobný učitel?

Katso, Jumala on korkia voimassansa: kuka on senkaltainen opettaja kuin hän on?

Kdo jemu vyměřil cestu jeho? Kdo jemu smí říci: Činíš nepravost?

Kuka tutkii hänen tiensä? ja kuka sanoo hänelle: sinä teet väärin?

Pamětliv buď raději, abys vyvyšoval dílo jeho, kteréž spatřují lidé,

Muista, ettäs ylistät hänen töitänsä, niinkuin ihmiset veisaavat.

Kteréž, pravím, všickni lidé vidí, na něž člověk patří zdaleka.

Sillä kaikki ihmiset sen nähneet ovat: Ihmiset näkevät sen kaukaa.

Nebo Bůh silný tak jest veliký, že ho nemůžeme poznati, počet let jeho jest nevystižitelný.

Katso, Jumala on suuri, ja emme tiedä sitä: hänen vuosilukunsa ovat arvaamattomat.

On zajisté vyvodí krůpěje vod, kteréž vylévají déšť z oblaků jeho,

Sillä hän tekee veden pieniksi pisaroiksi, ja ajaa pilvensä kokoon sateeksi,

Když se rozpouštějí oblakové, a kropí na mnohé lidi.

Että pilvet pisaroitsevat ja vuotavat vahvasti ihmisten päälle.

(Anobrž vyrozumí-li kdo roztažení oblaků, a zvuku stánku jeho,

Koska hän aikoo hajoittaa pilvensä ja majansa jylinän.

Jak rozprostírá nad ním světlo své, aneb všecko moře přikrývá?

Katso, niin hän levittää valkeutensa sen päälle, ja peittää meren syvyyden.

Skrze ty věci zajisté tresce lidi, a též dává pokrmu hojnost.

Sillä näillä tuomitsee hän kansan; ja antaa ruokaa runsaasti.

Oblaky zakrývá světlo, a přikazuje mu ukrývati se za to, co je potkává.)

Hän kätkee valkeuden käsissänsä, ja käskee sen palata.

Ohlašuje o něm zvuk jeho, též dobytek, a to hned, když pára zhůru vstupuje. [ (Job 36:34) Takéť se i nad tím děsí srdce mé, až se pohybuje z místa svého. ]

Sen ilmoittaa hänen lähimmäisensä, joka on pitkäisen viha pilvissä.