Job 34

Ještě mluvil Elihu, a řekl:

Ja Elihu vielä sanoi:

Poslouchejte, moudří, řečí mých, a rozumní, ušima pozorujte.

Te taitavat, kuulkaat minun puhettani, ja te ymmärtäväiset, ottakaat korviinne.

Nebo ucho řečí zkušuje, tak jako dásně okoušejí pokrmu.

Sillä korva koettelee puheen, ja suu maistaa ruan.

Soud sobě zvolme, a vyhledejme mezi sebou, co by bylo dobrého.

Valitkaamme meillemme oikeus, tietääksemme keskenämme, mikä hyvä on.

Nebo řekl Job: Spravedliv jsem, a Bůh silný zavrhl při mou.

Sillä Job on sanonut: minä olen hurskas, ja Jumala on kieltänyt minulta oikeuteni.

Své-liž bych pře ukrývati měl? Přeplněna jest bolestí rána má bez provinění.

Minun täytyy valhetella, ehkä minulla vielä oikeus olis: minä vaivataan ilman ansiota minun nuoliltani.

Který muž jest podobný Jobovi, ješto by pil posměch jako vodu?

Kuka on Jobin vertainen, joka irvistystä juo niinkuin vettä,

A že by všel v tovaryšství s činiteli nepravosti, a chodil by s lidmi nešlechetnými?

Ja käy pahantekiäin kanssa tiellä, niin että vaeltaa jumalattomain kanssa?

Nebo řekl: Neprospívá to člověku líbiti se Bohu.

Sillä hän on sanonut: Ei se auta ihmistä, että hän pyytää Jumalalle kelvata.

A protož, muži rozumní, poslouchejte mne. Odstup od Boha silného nešlechetnost a od Všemohoucího nepravost.

Sentähden, te toimelliset, kuulkaat minua. Pois se, että Jumala olis jumalatoin ja Kaikkivaltias väärä.

Nebo on podlé skutků člověka odplací, a podlé toho, jaká jest čí cesta, působí, aby to nalézal.

Sillä hän antaa itsekullekin ihmiselle ansionsa jälkeen, ja maksaa tiensä jälkeen.

A naprosto Bůh silný nečiní nic nešlechetně, a Všemohoucí nepřevrací soudu.

Ilman epäilemätä, ei Jumala tuomitse ketään vääryydellä, eikä Kaikkivaltias käännä oikeutta.

Kdo svěřil jemu zemi? A kdo zpořádal všecken okršlek?

Kuka on asettanut ne mitkä maan päällä ovat, ja kuka on pannut koko maanpiirin?

Kdyby se na něj obrátil, a ducha jeho i duši jeho k sobě vzal,

Jos hän tahtois, niin hän vois kaikkein hengen ja elämän koota tykönsä.

Umřelo by všeliké tělo pojednou, a tak by člověk do prachu se navrátil.

Kaikki liha kuolis yhteen, ja ihminen tulis tuhaksi jälleen.

Máš-li tedy rozum, poslyš toho, pusť v uši své hlas řečí mých.

Onko sinulla ymmärrystä, niin kuule näitä, ja ota vaari puheeni äänestä.

Ješto ten, kterýž by v nenávisti měl soud, zdaliž by panovati mohl? Čili toho, jenž jest svrchovaně spravedlivý, za nešlechetného vyhlásíš?

Taivuttaisko joku sentähden oikeuden, että hän vihaa häntä, ja tahtoisitkos hurskaan ja jalon tuomita jumalattomaksi?

Zdaliž sluší králi říci: Ó nešlechetný, a šlechticům: Ó bezbožní?

Pitäiskö sanottaman kuninkaalle: sinä Belial! ja ruhtinaille: te jumalattomat!

Mnohem méně tomu, kterýž nepřijímá osob knížat, aniž u něho má přednost urozený před nuzným; nebo dílo rukou jeho jsou všickni.

Joka ei kuitenkaan katso ruhtinain muotoa, eikä pidä eroitusta rikkaan ja köyhän välillä; sillä he ovat kaikki hänen käsialansa.

V okamžení umírají, třebas o půl noci postrčeni bývají lidé, a pomíjejí, a zachvácen bývá silný ne rukou lidskou.

Pikaisesti täytyy heidän kuolla vielä puoliyönäkin: kansan täytyy hämmästyä ja hukkua: väkevä voimatoinna otetaan pois.

Nebo oči jeho hledí na cesty člověka, a všecky kroky jeho on spatřuje.

Sillä hänen silmänsä näkevät jokaisen tien, ja hän katsoo kaikki heidän askeleensa.

Neníť žádných temností, ani stínu smrti, kdež by se skryli činitelé nepravosti.

Ei pimiä eikä kuoleman varjo ole siellä, että pahantekiät itsensä siinä salaisivat.

Aniž zajisté vzkládá na koho více, tak aby se s Bohem silným souditi mohl.

Sillä ei ole yhdellekään sallittu, että hän tulis Jumalan kanssa oikeudelle.

Pyšné stírá bez počtu, a postavuje jiné na místa jejich.

Hän musertaa monta epälukuista tuimaa, ja asettaa muita heidän siaansa;

Nebo zná skutky jejich; pročež na ně obrací noc, a potříni bývají.

Että hän tuntee heidän työnsä, ja kukistaa heitä yöllä, että he muserretaan rikki.

Jakožto bezbožné rozráží je na místě patrném,

Hän heittää jumalattomat ilmeisesti kokoon,

Proto že odstoupili od něho, a žádných cest jeho nešetřili,

Ettei he häntä seuranneet, ja ei tahtoneet ymmärtää hänen teitänsä;

Aby dokázal, že připouští k sobě křik nuzného, a volání chudých že vyslýchá.

Että vaivaisten hunto tulis hänen eteensä ja hän kuulis viheliäisten huudon.

(Nebo když on spokojí, kdo znepokojí? A když skryje tvář svou, kdo jej spatří?)Tak celý národ, jako i každého člověka jednostejně,

Jos hän antaa rauhan, kuka tahtoo kadottaa? ja jos hän peittää kasvonsa, kuka taitaa katsoa hänen päällensä, kansan ja ihmisten seassa?

Aby nekraloval člověk pokrytý, aby nebylo lidem ourazu.

Niin ei hän anna ulkokullatun hallita, kansan lankeemuksen tähden.

Jistě žeť k Bohu silnému raději toto mluveno býti má: Ponesuť, nezruším.

Minä puhun Jumalan edessä, joka sanoo: minä olen säästänyt, en minä turmele.

Mimo to, nevidím-li čeho, ty vyuč mne; jestliže jsem nepravost páchal, neučiním toho víc.

Ellen minä ole osannut, niin opeta sinä minua: jos minä olen tehnyt väärin, niin en minä sitä silleen tee.

Nebo zdali vedlé tvého zdání odplacovati má, že bys ty toho neliboval, že bys ono zvoloval, a ne on? Pakli co víš jiného, mluv.

Onko joku, joka vastaa sinun puolestas, koska et sinä tahdo? se on sinun ehdossas, ja ei minun. Jos sinä nyt jotakin tiedät,niin puhu.

Muži rozumní se mnou řeknou, i každý moudrý poslouchaje mne,

Toimellisten miesten sallin minä kyllä puhua minulleni. Ja taitava mies kuulee minua.

Že Job hloupě mluví, a slova jeho nejsou rozumná.

Mutta Job puhuu tyhmästi, ja hänen puheessansa ei ole ymmärrystä.

Ó by zkušen byl Job dokonale, pro odmlouvání nám jako lidem nepravým,

Minun isäni! anna Jobia koeteltaa loppuun asti, että hän kääntää itsensä vääräin ihmisten tykö.

Poněvadž k hříchu svému přidává i nešlechetnost, mezi námi také jen chloubu svou vynáší, a rozmnožuje řeči své proti Bohu.

Hän on paitsi entisiä syntejänsä vielä nyt pilkannut: anna hänen meidän edessämme lyödyksi tulla, ja sitte hän riidelkään kyllä sanoillansa Jumalan edessä.