Job 27

Potom dále Job vedl řeč svou a řekl:

Ja Job puhui vielä sananlaskunsa ja sanoi:

Živť jest Bůh silný, kterýž zavrhl při mou, a Všemohoucí, kterýž hořkostí naplnil duši mou,

Niin totta kuin Jumala elää, joka minun oikeuteni kieltää, ja Kaikkivaltias, joka minun sieluni murheelliseksi saattaa:

Že nikoli, dokudž duše má ve mně bude a duch Boží v chřípích mých,

Niinkauvan kuin minun henkeni on minussa, ja Jumalalta puhallus minun sieraimissani,

Nebudou mluviti rtové moji nepravosti, a jazyk můj vynášeti lsti.

Ei pidä minun huuleni vääryyttä puhuman, ja minun kieleni ei pidä petosta ottaman eteensä.

Odstup ode mne, abych vás za spravedlivé vysvědčil; dokudž dýchati budu, neodložím upřímosti své od sebe.

Pois se minusta, että minä sanoisin teidät hurskaaksi, siihenasti kuin minun loppuni tulee, en minä luovu jumalisuudestani.

Spravedlnosti své držím se, aniž se jí pustím; nezahanbíť mne srdce mé nikdy.

Minun oikeudestani, jonka minä pidän, en minä luovu. Minun omatuntoni ei kalva minua koko elinaikani.

Bude jako bezbožník nepřítel můj, a povstávající proti mně jako nešlechetník.

Mutta minun viholliseni löydetään jumalattomaksi, ja minun vastahakoiseni vääräksi.

Nebo jaká jest naděje pokrytce, by pak lakoměl, když Bůh vytrhne duši jeho?

Sillä mikä on ulkokullatun toivo, että hän niin ahne on, koska Jumala ottaa hänen sielunsa pois?

Zdaliž volání jeho vyslyší Bůh silný, když na něj přijde ssoužení?

Luuletkos Jumalan kuulevan hänen huutoansa, kuin hänelle ahdistus tulee?

Zdaliž v Všemohoucím kochati se bude? Bude-liž vzývati Boha každého času?

Kuinka hänellä taitaa olla ilo Kaikkivaltiaalta? ja rukoilla Jumalaa joka aika?

Ale já učím vás, v kázni Boha silného jsa, a jak se mám k Všemohoucímu, netajím.

Minä opetan teitä Jumalan kädestä, ja mitä Kaikkivaltiaalle kelpaa, en minä salaa.

Aj, vy všickni to vidíte, pročež vždy tedy takovou marnost vynášíte?

Katso, te olette kaikki taitavinanne; miksi siis te senkaltaisia turhia asioita otatte eteenne?

Ten má podíl člověk bezbožný u Boha silného, a to dědictví ukrutníci od Všemohoucího přijímají:

Tämä on Jumalalta jumalattoman palkka, ja tyrannein perimys, jonka he Kaikkivaltiaalta saavat:

Rozmnoží-li se synové jeho, rozmnoží se pod meč, a rodina jeho nenasytí se chlebem.

Jos hän saa paljon lapsia, niin ne hukataan miekalla, ja hänen sikiänsä ei ravita leivällä.

Pozůstalí po něm v smrti pohřbeni budou, a vdovy jeho nebudou ho plakati.

Hänen jälkeenjääneensä pitää haudattaman kuolemaan, ja hänen leskensä ei pidä itkemän.

Nashromáždí-li jako prachu stříbra, a jako bláta najedná-li šatů:

Jos hän kokoo rahaa niinkuin tuhkaa, ja valmistaa hänellensä vaatteita niinkuin lokaa,

Co najedná, to spravedlivý obleče, a stříbro nevinný rozdělí.

Niin hänen pitää kyllä valmistaman, mutta hurskas pukee ne yllensä, ja viatoin jakaa rahan.

Vystaví-li jako Arktura dům svůj, bude však jako bouda, kterouž udělal strážný.

Hän rakentaa huoneensa niinkuin toukka, ja niinkuin vartia tekee itsellensä lakan.

Bohatý když umře, nebude pochován; pohledí někdo, anť ho není.

Rikas kuolee, vaan ei koota: koska joku silmänsä avaa, niin ei häntä enää löydetä.

Postihnou jej hrůzy jako vody, v noci kradmo zachvátí ho vicher.

Hänen päällensä lankee pelko niinkuin vesi; rajuilma ottaa varkain hänen yöllä pois.

Pochytí jej východní vítr, a odejde, nebo vichřicí uchvátí jej z místa jeho.

Itätuuli vie hänen pois, että hän hukkuu, ja tuulispää siirtää hänen sialtansa.

Takové věci na něj dopustí Bůh bez lítosti, ačkoli před rukou jeho prudce utíkati bude.

Nämät Jumala hänelle lähettää, ja ei säästä häntä: kaikki pitää hänen kädestänsä puuttuman.

Tleskne nad ním každý rukama svýma, a ckáti bude z místa svého.

Hänen tähtensä pitää käsiä paukutettaman ja vihellettämän, kussa hän on ollut.