Job 18

Odpovídaje pak Bildad Suchský, řekl:

Niin vastasi Bildad Suasta ja sanoi:

Dokudž neučiníte konce řečem? Pomyslte na to, a potom mluviti budeme.

Koska te lakkaatte puhumasta? ymmärtäkäät ensin, ja puhukaamme sitte.

Proč jsme počteni za hovada? Oškliví jsme jemu, jakž sami vidíte.

Miksi me pidetään niinkuin juhdat, ja olemme niin saastaiset teidän silmäinne edestä?

Ó ty, jenž hubíš život svůj zůřením svým, zdaliž pro tebe opuštěna bude země, a odsedne skála z místa svého?

Tahdotkos revetä kiukussas? luuletkos, että maa sinun tähtes hyljätään ja kallio siirretään siastansa?

Anobrž světlo bezbožných uhašeno bude, aniž se blyštěti bude jiskra ohně jejich.

Jumalattoman valkeus pitää myös sammutettaman, ja hänen valkiansa kipinä ei pidä paistaman.

Světlo se zatmí v stánku jeho, a lucerna jeho v něm zhasne.

Hänen majassansa pitää valkeus tuleman pimeydeksi, ja hänen kynttilänsä pitää siinä sammutettaman.

Ssouženi budou krokové síly jeho, a porazí jej rada jeho.

Hänen voimansa askeleet pitää ahdistettaman; ja hänen neuvonsa pitää hänen maahan sysäämän.

Nebo zapleten jest do síti nohami svými, a v zamotání chodí.

Sillä hän on viety jalkoinensa paulaan, ja vaeltaa verkossa.

Chytí ho za patu osídlo, a zmocní se ho násilník.

Paula pitää pitämän hänen kantapäänsä, ja ryövärit pitää hänen käsittämän.

Skrytať jest při zemi smečka jeho, a léčka jeho na stezce.

Hänen paulansa on viritetty maan päälle, ja hänen satimensa hänen polullensa.

Odevšad hrůzy jej děsiti budou a dotírati na nohy jeho.

Kaikin tahoin pitää kauhistukset häntä peljättämän, ja hänen jalkansa eksyttämän.

Hladovitá bude síla jeho, a bída pohotově při boku jeho.

Nälkä pitää oleman hänen tavaransa, ja onnettomuus pitää oleman valmistettu hänen kylkeensä.

Zžíře žily kůže jeho, zžíře oudy jeho kníže smrti.

Hänen nahkansa vahvuus pitää kulutettaman, ja hänen väkevyytensä pitää kuoleman esikoisen syömän.

Uchváceno bude z stánku jeho doufání jeho, a to jej přivede k králi strachů.

Hänen toivonsa pitää revittämän ylös juurinensa hänen majastansa, ja hän pitää ajettaman pelkoin kuninkaan tykö.

V stánku jeho hrůza bydleti bude, ač nebyl jeho; posypáno bude obydlí jeho sirou.

Se on asuva hänen majassansa hänen puutteensa tähden: hänen majansa päälle pitää tulikiveä viskottaman.

Od zpodku kořenové jeho uschnou, a svrchu osekány budou ratolesti jeho.

Alhaalta pitää hänen juurensa kuivettuman, ja ylhäältä hänen elonsa niitettämän.

Památka jeho zahyne z země, aniž jméno jeho slýcháno bude na ulicích.

Hänen muistonsa pitää hukkuman maan päältä, ja ei pidä ensinkään hänellä nimeä oleman kadulla.

Vyženou ho z světla do tmy, anobrž z okršlku zemského vypudí jej.

Hän pitää ajettaman valkeudesta pimeyteen, ja pitää maalta heitettämän pois.

Nepozůstaví ani syna ani vnuka v lidu svém, ani jakého ostatku v příbytcích svých.

Ei hänellä pidä yhtään lasta oleman, eikä lasten lasta hänen kanssansa; ja ei pidä yhtään hänen asuinsioihinsa jäämän.

Nade dnem jeho zděsí se potomci, a přítomní strachem podjati budou.

Ne jotka hänen perässänsä tulevat, pitää hämmästymän hänen päivästänsä, ja ne jotka hänen edellänsä ovat olleet, pitää peljästymän.

Takovýť jest zajisté způsob nešlechetného, a takový cíl toho, kterýž nezná Boha silného.

Tämä on jumalattoman maja, ja tämä on sen sia, joka ei Jumalasta mitään tiedä.