Job 15

Tedy odpovídaje Elifaz Temanský, řekl:

Niin vastasi Eliphas Temanilainen ja sanoi:

Zdali moudrý vynášeti má umění povětrné, aneb naplňovati východním větrem břicho své,

Pitääkö taitavan niin tuuleen puhuman, ja täyttämän vatsansa tuulella?

Hádaje se slovy neprospěšnými, aneb řečmi neužitečnými?

Sinä nuhtelet kelvottomilla sanoilla ja puheilla, joista ei ole hyödytystä.

Anobrž vyprazdňuješ i bázeň Boží, a modliteb k Bohu činiti se zbraňuješ.

Sinä olet hyljännyt pelvon, ja puhut ylönkatseella Jumalan edessä.

Osvědčujíť zajisté nepravost tvou ústa tvá, ač jsi koli sobě zvolil jazyk chytrých.

Sillä sinun pahuutes opettaa niin sinun suus; ja sinä olet valinnut viekasten kielen.

Potupují tě ústa tvá, a ne já, a rtové tvoji svědčí proti tobě.

Sinun suus pitää tuomitseman sinun, ja en minä: sinun huules pitää todistaman sinua vastaan:

Zdaliž ty nejprv z lidí zplozen jsi, aneb prvé než pahrbkové sformován?

Oletkos ensimäinen ihminen, joka syntynyt on? eli ennen (kaikkia) vuoria luotu?

Zdaliž jsi tajemství Boží slyšel, že u sebe zavíráš moudrost?

Oletko sinä kuullut Jumalan salaisen neuvon? ja onko taito halvempi sinua?

Co víš, čehož bychom nevěděli? Čemu rozumíš, aby toho při nás nebylo?

Mitä sinä tiedät, jota emme tiedä; mitäs ymmärrät, joka ei ole meidän tykönämme?

I šedivýť i stařec mezi námi jest, ano i starší věkem než otec tvůj.

Harmaapäät ja vanhat ovat meidän tykönämme, jotka ennen ovat eläneet kuin sinun isäs.

Zdali malá jsou tobě potěšování Boha silného, čili něco je zastěňuje tobě?

Pitäiskö Jumalan lohdutukset oleman halvat sinulle? Eli onko jotakin salaista tykönäs?

Tak-liž tě jalo srdce tvé, a tak-liž blíkají oči tvé,

Mitä sinun sydämes aikoi? ja mitäs vilkutat silmiäs?

Že smíš odpovídati Bohu silnému tak pyšně, a vypouštěti z úst svých ty řeči?

Kuinka sinä asetat mieles Jumalaa vastaan? että sinä senkaltaiset sanat suustas päästät.

Nebo což jest člověk, aby se mohl očistiti, aneb spravedliv býti narozený z ženy?

Mikä on ihminen, että hän olis puhdas? ja että hän olis hurskas, joka vaimosta syntynyt on?

An při svatých jeho není dokonalosti, a nebesa nejsou čistá před očima jeho,

Katso, hänen pyhäinsä seassa ei ole yhtään nuhteetointa; ja taivaat ei ole puhtaat hänen edessänsä.

Nadto ohavný a neužitečný člověk, kterýž pije nepravost jako vodu.

Kuinka paljon enemmin ihminen on kauhia ja ilkiä, joka juo vääryyttä niinkuin vettä?

Já oznámím tobě, poslyš mne; to zajisté, což jsem viděl, vypravovati budu,

Minä osoitan sinulle sen, kuule minua: minä luettelen sinulle, mitä minä nähnyt olen:

Což moudří vynesli a nezatajili, slýchavše od předků svých.

Mitä taitavat sanoneet ovat, jota ei yksikään heidän isistänsä ole salannut.

Jimž samým dána byla země, aniž přejíti mohl cizí prostředkem jejich.

Joille ainoille maa annettu on, niin ettei yksikään outo saanut käydä heidän keskellänsä.

Po všecky své dny bezbožný sám se bolestí trápí, po všecka, pravím léta, skrytá před ukrutníkem.

Jumalatoin vapisee kaiken elinaikansa, ja tyrannin vuosiluku on peitetty.

Zvuk strachu jest v uších jeho, že i v čas pokoje zhoubce připadne na něj.

Pelvon ääni on hänen korvissansa, että rauhassakin pitää hävittäjä tuleman hänen päällensä.

Nevěří, by se měl navrátiti z temností, ustavičně očekávaje na sebe meče.

Ei hän usko palajavansa pimeydestä, ja varoo aina miekkaa.

Bývá i tulákem, chleba hledaje, kde by byl, cítě, že pro něj nastrojen jest den temností.

Kuin hän lähtee sinne ja tänne elatuksensa jälkeen, niin hän luulee aina pimeyden päivän käsissänsä olevan.

Děsí jej nátisk a ssoužení, kteréž se silí proti němu, jako král s vojskem sšikovaným.

Ahdistus ja hätä peljättävät häntä, ja yllyttävät hänen, niinkuin kuningas valmis sotaan.

Nebo vztáhl proti Bohu silnému ruku svou, a proti Všemohoucímu postavil se.

Sillä hän on ojentanut kätensä Jumalaa vastaan, ja vahvistanut itsensä Kaikkivaltiasta vastaan.

Útok učinil na něj, na šíji jeho s množstvím zdvižených štítů svých.

Hän juoksee päätäpäin häntä vastaan, ja seisoo ynseästi häntä vastaan.

Nebo přiodíl tvář svou tukem svým, tak že se mu nadělalo faldů na slabinách.

Hän on peittänyt kasvonsa lihavuudellansa, ja lihoittanut ja paisuttanut itsensä.

A bydlil v městech zkažených, a v domích, v nichž žádný nebydlil, kteráž v hromady rumu obrácena byla.

Mutta hänen pitää asuman hävitetyssä kaupungissa ja asumattomissa huoneissa, jotka roukkioksi riutumallansa ovat.

Avšak nezbohatneť, aniž stane moc jeho, aniž se rozšíří na zemi dokonalost takových.

Ei hänen pidä rikastuman, eikä hänen tavaransa pysymän, eikä hänen onnensa pidä leviämän maassa.

Nevyjde z temností, mladistvou ratolest jeho usuší plamen, a tak zahyne od ducha úst svých.

Ei hänen pidä pääsemän pimeydestä: tulen liekki kuivaa hänen oksansa, ja hänen suunsa hengellä katoo.

Ale nevěří, že v marnosti jest ten, jenž bloudí, a že marnost bude směna jeho.

Ei hän taida uskaltaa turhuuteen, että hän on petetty; sillä turhuus on hänen palkkansa.

Před časem svým vyťat bude, a ratolest jeho nebude se zelenati.

Hän loppuu ennen aikaansa, ja hänen oksansa ei pidä vihoittaman.

Zmaří, jako vinný kmen nezralý hrozen svůj, a svrže květ svůj jako oliva.

Hän poimitaan niinkuin kypsymätöin marja viinapuusta, ja niinkuin öljypuu varistaa kukoistuksensa.

Nebo shromáždění pokrytce spustne, a oheň spálí stany oslepených dary.

Sillä ulkokullattuin kokous pitää oleman yksinäinen, ja tulen pitää polttaman lahjain ottajan huoneen,

Kteřížto když počali ssužování, a porodili nepravost, hned břicho jejich strojí jinou lest.

Hän siittää onnettomuuden, ja synnyttää vaivaisuuden; ja heidän vatsansa valmistaa petoksen.