Song of Solomon 2

- Ja sam cvijet šaronski, ljiljan u dolu.

Minä olen Saronin kukkanen, ja kukoistus laaksossa.

- Što je ljiljan među trnjem, to je prijateljica moja među djevojkama.

Niinkuin ruusu orjantappuroissa, niin on armaani tytärten seassa.

- Što je jabuka među šumskim stablima, to je dragi moj među mladićima; bila sam željna hlada njezina i sjedoh, plodovi njeni slatki su grlu mome.

Niinkuin omenapuu metsäpuiden seassa, niin on ystäväni poikain seassa: minä istun hänen varjossansa, jota minä anon, ja hänen hedelmänsä on minun suussani makia.

Uveo me u odaje vina i pokrio me zastavom ljubavi.

Hän johdattaa minua viinakellariinsa; ja rakkaus on hänen lippunsa minun päälläni.

Okrijepite me kolačima, osvježite jabukama, jer sam bolna od ljubavi.

Virvoittakaat minua viinaleileillä, ja vahvistakaat minua omenilla; sillä minä olen sairas rakkaudesta.

Njegova mi je lijeva ruka pod glavom, a desnom me grli.

Hänen vasen kätensä on minun pääni alla, hänen oikia kätensä halaa minua.

- Kćeri jeruzalemske, zaklinjem vas srnama i košutama poljskim, ne budite, ne budite ljubav moju dok sama ne bude htjela!

Minä vannotan tietä, Jerusalemin tyttäret, metsävuohten eli naaraspeurain kautta kedolla, ettette herätä eli vaivaa armastani, siihen asti kuin hän itse tahtoo.

Glas dragoga moga! Evo ga, dolazi, prelijeće brda, preskakuje brežuljke.

Tämä on ystäväni ääni, katso, hän tulee: hän hyppää vuorilla ja karkaa kukkuloille.

Dragi je moj kao srna, on je kao jelenče. Evo ga za našim zidom, gleda kroz prozore, zaviruje kroz rešetke.

Ystäväni on metsävuohen eli nuoren peuran kaltainen: katso, hän seisoo seinän takana, ja katsoo akkunasta sisälle, ja kurkistelee häkin lävitse.

Dragi moj podiže glas i govori mi: "Ustani, dragano moja, ljepoto moja, i dođi,

Ystäväni vastaa ja sanoo minulle: nouse armaani, ihanaiseni, ja tule.

jer evo, zima je već minula, kiša je prošla i nestala.

Sillä katso, talvi on kulunut, ja sade lakannut ja mennyt pois:

Cvijeće se po zemlji ukazuje, vrijeme pjevanja dođe i glas se grličin čuje u našem kraju.

Kukkaset ovat puhjenneet kedolla, kevät on tullut, ja toukomettisen ääni kuuluu meidän maassamme;

Smokva je izbacila prve plodove, vinograd, u cvatu, miriše. Ustani, dragano moja, ljepoto moja i dođi.

Fikunapuut puhkeevat, viinapuut kukoistavat ja antavat hajunsa: nouse, armaani, ihanaiseni, ja tule.

Golubice moja, u spiljama kamenim, u skrovištima vrletnim, daj da ti vidim lice i da ti čujem glas, jer glas je tvoj ugodan i lice je tvoje krasno."

Kyhkyläiseni vuoren raossa ja kivirauniossa, anna minun nähdä kasvos, anna minun kuulla äänes; sillä sinun äänes on suloinen, ja kasvos ihanainen.

Pohvatajte lisice, male lisice što oštećuju vinograde, naše vinograde u cvatu.

Ottakaat meille ketut kiinni, ne vähät ketut, jotka turmelevat viinamäet; sillä meidän viinamäkemme ovat röhkäleillä.

Dragi moj pripada meni, a ja njemu, on pase među ljiljanima.

Ystäväni on minun, ja minä hänen, joka kaitsee kukkasten keskellä,

Prije nego dan izdahne i sjene se spuste, vrati se, dragi moj: budi lagan kao srna, kao lane na gori Beteru.

Siihenasti että päivä jäähtyy ja varjot kulkevat pois. Palaja, ole niinkuin metsävuohi, ystäväni, eli niinkuin nuori peura Eroitusvuorilla.