Psalms 91

Ti što prebivaš pod zaštitom Višnjega, što počivaš u sjeni Svemogućega,

Joka Korkeimman varjeluksessa istuu ja Kaikkivaltiaan varjossa oleskelee,

reci Jahvi: "Zaklone moj! Utvrdo moja! Bože moj u koga se uzdam!"

Hän sanoo Herralle: minun toivoni ja linnani, minun Jumalani, johon minä uskallan.

Jer on će te osloboditi od zamke ptičarske, od kuge pogubne.

Sillä hän pelastaa sinun väijyjän paulasta, ja vahingollisesta ruttotaudista.

Svojim će te krilima zaštititi i pod njegova ćeš se krila skloniti: Vjernost je njegova štit i obrana!

Hän sulillansa sinua varjoo, ja sinun turvas on hänen siipeinsä alla: hänen totuutensa on keihäs ja kilpi;

Nećeš se bojati strašila noćnoga ni strelice što leti danju,

Ettes pelkäisi yön kauhistusta, ja nuolia, jotka päivällä lentävät,

ni kuge što se šulja kroz tmine, ni pošasti što hara o podne.

Sitä ruttoa, joka pimeässä liikkuu, ja sairautta, joka puolipäivänä turmelee.

Pa nek' padaju tisuće kraj tebe, deseci tisuća s desne tvoje, tebi se neće primaći!

Vaikka tuhannen lankeisi sivullas, ja kymmenentuhatta sinun oikiallas, niin ei se sinuun satu.

Tek što okom pogledaš, već ćeš vidjeti plaću grešnika.

Ja tosin sinun pitää silmilläs näkemän ja katsoman, kuinka jumalattomille kostetaan.

Jer Jahve je zaklon tvoj, Višnjega odabra sebi za okrilje.

Sillä Herra on sinun toivos, ja Ylimmäinen on sinun turvas.

Neće te snaći nesreća, nevolja se neće prikučiti šatoru tvojemu.

Ei sinua pidä mikään paha kohtaaman, ja ei yhtään vaivaa pidä sinun majaas lähestymän.

Jer anđelima svojim zapovjedi da te čuvaju na svim putima tvojim.

Sillä hän on antanut käskyn enkeleillensä sinusta, että he kätkevät sinua kaikissa teissäs,

Na rukama će te nositi da se ne spotakneš o kamen.

Että he kantavat sinua käsissä, ettes jalkaas kiveen loukkaisi.

Nogom ćeš gaziti lava i ljuticu, zgazit ćeš lavića i zmiju.

Sinä käyt jalopeuran ja kyykäärmeen päällä, ja tallaat nuoren jalopeuran ja lohikäärmeen.

Izbavit ću ga jer me ljubi, zakrilit ga jer poznaje ime moje.

Että hän minua halasi, niin minä hänen päästän: hän tuntee minun nimeni, sentähden minä varjelen häntä.

Zazvat će me, a ja ću ga uslišiti, s njim ću biti u nevolji, spasit ću ga i proslaviti.

Hän avuksihuutaa minua, sentähden minä kuulen häntä; hänen tykönänsä olen minä tuskassa; siitä minä hänen tempaan pois ja saatan hänen kunniaan.

Nasitit ću ga danima mnogim, pokazat' mu spasenje svoje."

Minä ravitsen hänen pitkällä ijällä, ja osoitan hänelle autuuteni.