Psalms 88

Pjesma. Psalam. Sinova Korahovih. Zborovođi. Po napjevu "Bolest". Za pjevanje. Poučna pjesma. Ezrahijca Hemana.

Psalmi, Koran lasten veisu, edelläveisaajalle, raadollisten heikkoudesta, Hemanin Esrahilaisen oppi. Herra, minun autuuteni Jumala, minä huudan päivällä ja yöllä sinun edessäs,

Jahve, Bože moj, vapijem danju, a noću naričem pred tobom.

Anna minun rukoukseni etees tulla: kallista korvas huutoni puoleen.

Neka dopre do tebe molitva moja, prigni uho k vapaju mome.

Sillä minun sieluni on surkeutta täynnä, ja minun elämäni on juuri liki helvettiä.

Jer mi je duša zasićena patnjama, moj se život bliži Podzemlju.

Minä olen arvattu niiden kaltaiseksi, jotka hautaan menevät: minä olen niinkuin se mies, jolla ei yhtään apua ole.

Broje me k onima što u grob silaze, postadoh sličan nemoćniku.

Minä makaan hyljättynä kuolleiden seassa, niinkuin haavoitetut, jotka haudassa makaavat, joita et sinä enää muista, ja jotka kädestäs eroitetut ovat.

Među mrtvima moj je ležaj, poput ubijenih što leže u grobu kojih se više ne spominješ, od kojih si ustegao ruku.

Sinä olet painanut minun alimmaiseen kaivoon, pimeyteen ja syvyyteen.

Smjestio si me u jamu duboku, u tmine, u bezdan.

Sinun hirmuisuutes ahdistaa minua, ja pakottaa minua sinun aalloillas, Sela!

Teško me pritišće ljutnja tvoja i svim me valima svojim prekrivaš.

Sinä eroitat kauvas ystäväni minusta: sinä olet minun tehnyt heille kauhistukseksi: minä makaan vangittuna, etten minä voi päästä ulos.

Udaljio si od mene znance moje, Óučini da im gnusan budem: zatvoren sam, ne mogu izaći.

Minun kasvoni ovat surkiat raadollisuuden tähden: Herra, minä avukseni huudan sinua joka päivä: minä hajoitan käteni sinun puolees.

Od nevolje oči mi gasnu: vapijem tebi, Jahve, iz dana u dan, za tobom ruke pružam.

Teetkös siis ihmeitä kuolleiden seassa? eli nousevatko kuolleet sinua kiittämään? Sela!

Zar na mrtvima činiš čudesa? Zar će sjene ustati i hvaliti tebe?

Luetellaanko haudoissa sinun hyvyyttäs? ja totuuttas kadotuksessa?

Zar se u grobu pripovijeda o tvojoj dobroti? O vjernosti tvojoj u Propasti?

Tunnetaanko sinun ihmees pimiässä? eli vanhurskautes siinä maassa, jossa kaikki unohdetaan?

Zar se u tmini objavljuju čudesa tvoja i tvoja pravda u Zaboravu?

Mutta minä huudan sinua, Herra, ja minun rukoukseni tulee varhain sinun etees.

Ipak ja vapijem tebi, Jahve, prije jutra molitvom te pretječem.

Miksis, Herra, heität pois sieluni, ja peität kasvos minulta?

Zašto, Jahve, odbacuješ dušu moju? Zašto sakrivaš lice od mene?

Minä olen raadollinen ja väetöin, että minä niin hylätty olen: minä kärsin sinun hirmuisuuttas, että minä lähes epäilen.

Bijedan sam i umirem već od dječaštva, klonuh noseći tvoje strahote.

Sinun vihas tulee minun päälleni: sinun pelkos likistää minua.

Preko mene prijeđoše vihori tvojega gnjeva, strahote me tvoje shrvaše,

Ne saartavat minua joka päivä niinkuin vesi, ja ynnä minua piirittävät.

okružuju me kao voda sveudilj, optječu me svi zajedno. [ (Psalms 88:19) Udaljio si od mene prijatelja i druga: mrak mi je znanac jedini. ]

Sinä teet, että minun ystäväni ja lähimmäiseni erkanevat kauvas minusta, ja minun tuttavilleni olen minä pimeydessä.