Psalms 78

Poučna pjesma. Asafova. Poslušaj, narode moj, moju nauku, prikloni uho riječima usta mojih!

Asaphin opetus. Kuule, kansani, minun lakini: kallistakaat korvanne minun suuni sanoihin.

Otvorit ću svoja usta na pouku, iznijet ću tajne iz vremena davnih.

Minä avaan suuni sananlaskuun, ja vanhat tapaukset mainitsen,

Ono što čusmo i saznasmo, što nam kazivahu oci,

Jotka me kuulleet olemme ja tiedämme, ja meidän isämme meille jutelleet ovat,

nećemo kriti djeci njihovoj, predat ćemo budućem koljenu: slavu Jahvinu i silu njegovu i djela čudesna što ih učini.

Ettemme sitä salaisi heidän lapsiltansa, jälkeentulevaiselta sukukunnalta, julistain Herran kiitoksia, ja hänen voimaansa ja ihmeitänsä, jotka hän on tehnyt.

Svjedočanstvo podiže on u Jakovu, Zakon postavi u Izraelu, da ono što naredi ocima našim oni djeci svojoj objave,

Hän sääsi todistuksen Jakobissa, ja antoi lain Israelissa, jonka hän käski meidän isäimme opettaa lapsillensa,

da sazna budući naraštaj, i sinovi koji će se roditi da djeci svojoj kazuju

Että vastatulevaiset oppisivat, ja lapset, jotka vielä syntyvät: kuin he kasvavat, että hekin myös ilmoittaisivat lapsillensa;

da u Boga ufanje svoje stave i ne zaborave djela Božjih, već da vrše zapovijedi njegove,

Että he panisivat toivonsa Jumalaan ja ei unohtaisi Jumalan tekoja, vaan pitäisivät hänen käskynsä,

kako ne bi bili, kao oci njihovi, naraštaj buntovan, prkosan - naraštaj srcem nestalan i duhom Bogu nevjeran.

Ja ei olisi niinkuin heidän isänsä, vastahakoinen ja kankia suku, joka ei vahvistanut sydäntänsä, ja heidän henkensä ei riippunut uskollisesti Jumalassa;

Sinovi Efrajimovi, ratnici s lukom, u dan bitke okrenuše leđa.

Niinkuin Ephraimin lapset, sota-aseilla varustetut joutsimiehet, pakenivat sodan ajalla.

Saveza s Bogom ne održaše i ne htjedoše hoditi po Zakonu njegovu.

Ei he pitäneet Jumalan liittoa, ja ei vaeltaneet hänen laissansa.

Zaboraviše na djela njegova, na čudesa koja im pokaza.

Ja he unohtivat hänen tekonsa ja ihmeensä, jotka hän heille osottanut oli.

Pred njihovim ocima činio je znakove u Egiptu, u Soanskom polju.

Heidän isäinsä edessä teki hän ihmeitä, Egyptin maassa, Zoanin kedolla.

On more razdijeli i njih prevede, vode kao nasip uzdiže.

Hän halkasi meren ja vei heitä sen lävitse, ja asetti vedet niinkuin roukkion.

Danju ih vodio oblakom, a svu noć ognjem blistavim.

Ja hän talutti heitä yli päivää pilvellä, yli yötä tulen valolla.

U pustinji hrid prolomi i napoji ih obilno kao iz bezdana.

Hän halkasi kalliot korvessa, ja juotti heitä vedellä yltäkyllä.

Iz stijene izbi potoke te izvede vode k'o velike rijeke.

Ja hän laski ojat vuotamaan kalliosta, niin että vedet siitä vuosivat niinkuin virrat.

A oni jednako griješiše, prkosiše Višnjem u pustinji.

Ja vielä he sittenkin syntiä tekivät häntä vastaan, ja vihoittivat korkeimman korvessa.

Boga su kušali u srcima svojim ištuć' jela svojoj pohlepnosti.

He kiusasivat Jumalaa sydämessänsä, anoen ruokaa sielullensa.

Prigovarali su Bogu i pitali: "Može li Gospod stol u pustinji prostrti?

He puhuivat Jumalaa vastaan ja sanoivat: voineeko Jumala valmistaa pöydän korvessa?

Eno, udari u hrid, i voda poteče i provreše potoci: a može li dati i kruha, i mesa pružiti svome narodu?"

Katso, kyllä tosin hän kallioon löi, ja vedet vuosivat, ja ojat juoksivat; mutta voineeko hän myös leipää antaa, eli kansallensa lihaa toimittaa?

Kad to začu Jahve, gnjevom usplamtje: oganj se raspali protiv Jakova, srdžba se razjari protiv Izraela,

Kuin Herra sen kuuli, vihastui hän: ja tuli sytytettiin Jakobissa, ja julmuus tuli Israelin päälle,

jer ne vjerovaše Bogu niti se u njegovu pomoć uzdaše.

Ettei he uskoneet Jumalan päälle, ja ei uskaltaneet hänen apuunsa.

Pa ozgo naredi oblaku i otvori brane nebeske,

Ja hän käski pilviä ylhäältä, ja avasi taivaan ovet,

k'o kišu prosu na njih mÓanu da jedu i nahrani ih kruhom nebeskim.

Ja antoi sataa heille mannaa syödäksensä, ja antoi heille taivaan leipää.

Čovjek blagovaše kruh Jakih; on im dade hrane do sitosti.

He söivät väkeväin leipää: hän lähetti heille kyllä ruokaa ravinnoksi.

Probudi na nebu vjetar istočni i svojom silom južnjak dovede.

Hän antoi itätuulen puhaltaa taivaan alla, ja väkevyydellänsä kehoitti hän etelätuulen,

Prosu na njih mesa k'o prašine i ptice krilatice k'o pijeska morskoga.

Ja antoi sataa, niinkuin tomua, lihaa heille, ja lintuja niinkuin santaa meressä,

Padoše usred njihova tabora i oko šatora njihovih.

Ja salli langeta keskelle heidän leiriänsä, joka paikassa kuin he asuivat.

Jeli su i nasitili se, želju njihovu on im ispuni.

Niin he söivät ja yltäkyllä ravittiin: ja hän antoi heille heidän himonsa,

Još nisu svoju utažili pohlepu i jelo im još bješe u ustima,

Kuin ei he vielä lakanneet himoitsemasta, ja ruoka oli vielä heidän suussansa,

kad se srdžba Božja na njih raspali: pokosi smrću prvake njihove i mladiće pobi Izraelove.

Tuli Jumalan viha heidän päällensä, ja tappoi jaloimmat heidän seastansa, ja parahimmat Israelissa hän maahan löi.

Uza sve to griješiše dalje i ne vjerovaše u čudesna djela njegova.

Mutta vielä sittenkin kaikissa näissä he syntiä tekivät ja ei uskoneet hänen ihmeitänsä.

I skonča im dane jednim dahom i njihova ljeta naglim svršetkom.

Sentähden lopetti hän heidän päivänsä turhuudessa, ja heidän vuotensa kiiruhtain.

Kad ih ubijaše, tražiše ga i opet pitahu za Boga;

Kuin hän heitä tappoi, etsivät he häntä: ja he palasivat ja tulivat varhain Jumalan tykö,

spominjahu se da je Bog hridina njihova i Svevišnji njihov otkupitelj.

Ja muistelivat, että Jumala on heidän turvansa, ja Jumala korkein heidän lunastajansa.

Ali ga opet ustima svojim varahu i jezikom svojim lagahu njemu.

Ja he puhuivat hänelle ulkokullaisesti suullansa, ja valehtelivat hänelle kielellänsä.

Njihovo srce s njime ne bijaše, nit' bijahu vjerni Savezu njegovu.

Mutta heidän sydämensä ei ollut oikia hänen puoleensa, ja ei he pitäneet uskollisesti hänen liittoansa.

A on im milosrdno grijeh praštao i nije ih posmicao; često je gnjev svoj susprezao da ne plane svom jarošću.

Mutta hän oli armollinen, ja antoi pahat teot anteeksi, ja ei hukuttanut heitä; ja hän käänsi pois usein vihansa, ettei hän laskenut kaikkea vihaansa menemään.

Spominjao se da su pÓut i dah koji odlazi i ne vraća se više.

Sillä hän muisti heidän lihaksi, tuuleksi, joka menee pois ja ei palaja.

Koliko mu prkosiše u pustinji i žalostiše ga u samotnom kraju!

Kuinka usein he vihoittivat hänen korvessa ja kehoittivat hänen erämaassa?

Sve nanovo iskušavahu Boga i vrijeđahu Sveca Izraelova

Ja he kiusasivat taas Jumalaa joka aika, ja laittivat pyhää Israelissa.

ne spominjuć' se ruke njegove ni dana kad ih od dušmana izbavi,

Ei he muistaneet hänen kättänsä sinä päivänä, jona hän lunasti heitä vihollisista:

ni znakova njegovih u Egiptu, ni čudesnih djela u polju Soanskom.

Niinkuin hän oli merkkinsä Egyptissä tehnyt, ja ihmeensä Zoanin kedolla,

U krv im pretvori rijeke i potoke, da ne piju.

Koska hän heidän virtansa vereksi muutti, ettei he ojistansa taitaneet juoda:

Posla na njih obade da ih žderu i žabe da ih more.

Koska hän turilaat heidän sekaansa lähetti, jotka heitä söivät, ja sammakot, jotka heitä hukuttivat;

I predade skakavcu žetvu njihovu, i plod muke njihove žderaču.

Ja antoi heidän tulonsa ruohomadoille, ja heidän työnsä heinäsirkoille;

Vinograde im tučom udari, a mrazom smokvike njihove.

Koska hän rakeilla heidän viinapuunsa löi, ja heidän metsäfikunansa jääkivillä;

I predade grÓadu njihova goveda i munjama stada njihova.

Koska hän löi heidän karjansa rakeilla, ja heidän laumansa pitkäisen tulella;

Obori na njih svu žestinu gnjeva svog, jarost, bijes i nevolju: posla na njih anđele nesreće.

Hän lähetti heidän päällensä vihansa, närkästyksen, julmuuden ja ahdistuksen, pahain enkelien lähettämisellä;

I put gnjevu svojem otvori: ne poštedje im život od smrti, životinje im izruči pošasti.

Hän päästi vihansa heidän sekaansa, ja ei päästänyt heidän sielujansa kuolemasta, ja heidän eläimensä rutolla kuoletti;

Pobi u Egiptu sve prvorođeno, prvence u šatorju Hamovu.

Koska hän kaikki esikoiset löi Egyptissä, ensimäiset perilliset Hamin majoissa,

I povede narod svoj kao ovce i vođaše ih kao stado kroz pustinju.

Ja antoi kansansa vaeltaa niinkuin lampaat, ja vei heidät niinkuin lauman korvessa,

Pouzdano ih je vodio te se nisu bojali, a more je prekrilo dušmane njihove.

Ja saatti heitä turvallisesti, ettei he peljänneet; vaan heidän vihollisensa peitti meri.

U Svetu zemlju svoju on ih odvede, na bregove što mu ih osvoji desnica.

Ja hän vei heitä pyhänsä rajoihin, tämän vuoren tykö, jonka hänen oikia kätensä saanut oli.

Pred njima istjera pogane, konopom im podijeli baštinu, pod šatorjem njihovim naseli plemena izraelska.

Ja hän ajoi pois heidän edestänsä pakanat, ja jakoi heille perimisen arvalla: ja niiden majoissa antoi hän Israelin sukukunnat asua.

A oni iskušavali i gnjevili Boga Višnjega i nisu držali zapovijedi njegovih.

Mutta he kiusasivat ja vihoittivat korkian Jumalan, ja ei pitäneet hänen todistuksiansa.

Otpadoše, iznevjeriše se k'o oci njihovi, k'o luk nepouzdan oni zatajiše.

Vaan he palasivat takaperin ja petollisesti luopuivat pois niinkuin heidän isänsäkin: poikkesivat pois niinkuin hellinnyt joutsi.

Na gnjev ga nagnaše svojim uzvišicama, na ljubomor navedoše kumirima svojim.

Ja he vihoittivat hänen korkeuksillansa ja kehoittivat häntä epäjumalainsa kuvilla.

Bog vidje i gnjevom planu, odbaci posve Izraela.

Ja kuin Jumala sen kuuli, niin hän närkästyi, ja hylkäsi kovin Israelin,

I napusti boravište svoje u Šilu, Šator u kojem prebivaše s ljudima.

Niin että hän luopui asuinsiastansa Silossa, siitä majasta, jonka hän ihmisten sekaan asetti,

Preda u ropstvo snagu svoju i svoju diku u ruke dušmanske.

Ja antoi heidän voimansa vankeuteen, ja heidän kauneutensa vihollisten käsiin.

Narod svoj prepusti maču, raspali se na svoju baštinu.

Ja hän hylkäsi kansansa miekan alle, ja närkästyi perimistänsä vastaan.

Mladiće njihove oganj proguta, ne udaše se djevice njihove.

Heidän parhaat nuorukaisensa kulutti tuli, ja heidän neitseensä ei tulleet häävirsillä kunnioitetuksi.

Svećenici njihovi padoše od mača, ne zaplakaše Óudove njihove.

Heidän pappinsa kaatuivat miekalla; ja heidän leskensä ei itkeneet,

Tad se k'o oda sna trgnu Gospodin, k'o ratnik vinom savladan.

Ja Herra heräsi niinkuin joku makaavainen, niinkuin joku väkevä luihkaaja viinan juomisesta,

Udari otraga dušmane svoje, sramotu im vječitu zadade.

Ja löi vihollistansa perävieriin, ja pani ijankaikkisen häpiän heidän päällensä,

On odbaci šator Josipov i Efrajimovo pleme ne odabra,

Ja heitti Josephin majan pois, ja ei valinnut Ephraimin sukukuntaa.

već odabra pleme Judino i goru Sion koja mu omilje.

Vaan hän valitsi Juudan sukukunnan, Zionin vuoren, jota hän rakasti,

Sagradi Svetište k'o nebo visoko, k'o zemlju utemelji ga dovijeka.

Ja rakensi pyhänsä korkialle, niinkuin ijankaikkisesti pysyväisen maan,

Izabra Davida, slugu svojega, uze ga od torova ovčjih;

Ja valitsi palveliansa Davidin, ja otti hänen lammashuoneesta.

odvede ga od ovaca dojilica da pase Jakova, narod njegov, Izraela, baštinu njegovu.

Imettävistä lampaista haki hän hänen, että hän hänen kanssansa Jakobin kaitsis, ja Israelin hänen perimisensä.

I pasao ih je srcem čestitim i brižljivim rukama vodio.

Ja hän kaitsi heitä kaikella sydämensä vakuudella, ja hallitsi heitä kaikella ahkeruudella.