Psalms 77

Zborovođi. Po Jedutunu. Asafov. Psalam.
Asaphin Psalmi, Jedutunin edestä, edelläveisaajalle. Minä huudan äänelläni Jumalaa: Jumalaa minä huudan, ja hän kuultelee minua.
Glasom svojim Bogu vapijem, glas mi se Bogu diže i on me čuje.
Minun hätä-ajallani etsin minä Herraa: minun käteni on yöllä ojettu, ja ei lakkaa; sillä ei minun sieluni salli itseänsä lohduttaa.
U dan nevolje tražim Gospodina, noću mi se ruka neumorno pruža k njemu, ne može se utješit' duša moja.
Minä ajattelen tosin Jumalan päälle, olen kuitenkin murheissani: minä tutkin, ja henkeni on sittekin ahdistuksessa, Sela!
Spominjem se Boga i uzdišem; kad razmišljam, daha mi nestane.
Sinä pidät minun silmäni, että he valvovat: minä olen niin voimatoin, etten minä voi puhua.
Vjeđe moje držiš, potresen sam, ne mogu govoriti.
Minä ajattelen vanhoja aikoja, entisiä vuosia:
Mislim na drevne dane i sjećam se davnih godina;
Minä muistan yöllä minun kantelettani: minä puhun sydämelleni, ja minun henkeni tutkii:
razmišljam noću u srcu, mislim, i duh moj ispituje:
Heittäneekö Jumala pois ijankaikkisesti, ja ei yhtään armoa silleen osoittane?
"Hoće li Gospodin odbaciti zauvijek i hoće li ikad još biti milostiv?
Puuttuneeko hänen laupiutensa ijankaikkisesti, ja olleeko lupauksella jo loppu suvusta sukuhun?
Je li njegova dobrota minula zauvijek, njegovo obećanje propalo za sva pokoljenja?
Onko Jumala unohtanut olla armollinen? ja sulkenut laupiutensa vihan tähden? Sela!
Zar Bog je zaboravio da se smiluje, ili je gnjevan zatvorio smilovanje svoje?"
Minä sanoin: se on minun heikkouteni; mutta Ylimmäisen oikia käsi voi kaikki muuttaa.
I govorim: "Ovo je bol moja: promijenila se desnica Višnjega."
Sentähden minä muistan Herran töitä, ja minä ajattelen entisiä ihmeitäs,
Spominjem se djela Jahvinih, sjećam se tvojih pradavnih čudesa.
Ja puhun kaikista sinun töistäs, ja sanon sinun teoistas.
Promatram sva djela tvoja, razmatram ono što si učinio.
Jumala, sinun ties on pyhä: kussa on niin väkevää Jumalaa kuin sinä Jumala?
Svet je tvoj put, o Bože: koji je bog tako velik kao Bog naš?
Sinä olet se Jumala, joka ihmeitä tekee: sinä osoitit voimas kansain seassa.
Ti si Bog koji čudesa stvaraš, na pucima si pokazao silu svoju.
Sinä lunastit sinun kansas käsivarrellas, Jakobin ja Josephin lapset, Sela!
Mišicom si izbavio narod svoj, sinove Jakovljeve i Josipove.
Vedet näkivät sinun, Jumala, vedet näkivät sinun ja vapisivat, ja syvyydet pauhasivat,
Vode te ugledaše, Bože, ugledaše te vode i ustuknuše, bezdani se uzburkaše.
Paksut pilvet kaasivat vettä, pilvet jylisivät ja nuolet lensivät sekaan.
Oblaci prosuše vode, oblaci zatutnjiše gromom i tvoje strijele poletješe.
Se jylisi taivaassa, ja sinun leimaukses välkkyi maan piirin päälle: maa liikkui ja värisi siitä.
Grmljavina tvoja u vihoru zaori, munje rasvijetliše krug zemaljski, zemlja se zatrese i zadrhta.
Sinun ties oli meressä, ja sinun polkus olivat suurissa vesissä, ja ei sinun jälkiäs kenkään tuntenut.
Kroz more put se otvori tebi i tvoja staza kroz vode goleme, a tragova tvojih nitko ne vidje. [ (Psalms 77:21) Ti si svoj narod vodio kao stado rukama Mojsija i Arona. ]
Sinä veit kansas niinkuin lammaslauman, Moseksen ja Aaronin kautta.