Psalms 66

Zborovođi. Pjesma. Psalam.

Davidin Psalmi ja veisu, edelläveisaajalle. Ihastukaa Jumalalle, kaikki maa.

Kliči Bogu, zemljo sva, opjevaj slavu imena njegova, podaj mu hvalu dostojnu.

Veisatkaat kiitosta hänen nimensä kunniaksi, ylistäkäät häntä suuresti.

Recite Bogu: "Kako su potresna djela tvoja! Zbog velike sile tvoje dušmani ti laskaju.

Sanokaat Jumalalle: kuinka ihmeelliset ovat sinun työs! sinun vihollisiltas pitää puuttuman, sinun suuren väkes tähden.

Sva zemlja nek' ti se klanja i nek' ti pjeva, neka pjeva tvom imenu!"

Kaikki maa kumartakoon sinua, ja veisatkaan kiitosta sinun nimelles, Sela!

Dođite i gledajte djela Božja: čuda učini među sinovima ljudskim.

Tulkaat ja katsokaat Jumalan tekoja, joka niin ihmeellinen on töissänsä ihmisten lasten seassa.

On pretvori more u zemlju suhu te rijeku pregaziše. Stog' se njemu radujmo!

Hän muuttaa meren kuivaksi, niin että jalkaisin käydään veden ylitse: siitä me hänessä iloitsemme.

Dovijeka vlada jakošću svojom, oči mu paze na narode da se ne izdignu ljudi buntovni.

Hän hallitsee voimansa kautta ijankaikkisesti, hänen silmänsä katselevat kansoja: eripuraiset ei pidä voiman korottaa itseänsä, Sela!

Blagoslivljajte, narodi, Boga našega, razglašujte hvalu njegovu!

Kiittäkäät te pakanat, meidän Jumalaamme: kajahtakaan hänen kiitoksensa ääni kauvas,

Našoj je duši darovao život i ne dade da nam posrne noga.

Joka meidän sielumme elättää, eikä salli jalkamme liukastella.

Iskušavao si nas teško, Bože, iskušavao ognjem kao srebro.

Sillä sinä, Jumala, olet meitä koetellut, ja valanut meitä niinkuin hopia valetaan.

Pustio si da u zamku padnemo, stisnuo lancima bokove naše.

Sinä veit meitä vankeuteen, ja panit kuorman meidän lanteillemme.

Pustio si da nam zajašu za vrat: prošli smo kroz oganj i vodu, onda si pustio da odahnemo.

Sinä olet antanut ihmiset meidän päämme päällitse mennä: me olemme tuleen ja veteen tulleet, mutta sinä veit meitä ulos, ja virvoitit.

S paljenicama ću u Dom tvoj ući, zavjete ispuniti pred tobom

Sentähden minä menen polttouhrilla sinun huoneeses, ja maksan sinulle lupaukseni,

što ih obećaše usne moje, što ih usta moja u tjeskobi obrekoše.

Joita minun huuleni lupasivat, ja minun suuni puhunut on tuskassani.

Prinijet ću ti paljenice s kadom ovnova, žrtvovati volove i jarad.

Lihavat polttouhrit minä teen sinulle oinasten suitsutuksella: minä uhraan sinulle naudat kauristen kanssa, Sela!

Dođite, počujte, koji se Boga bojite, pripovjedit ću što učini duši mojoj!

Tulkaat, kuulkaat te kaikki, jotka Jumalaa pelkäätte: minä ilmoitan, mitä hän minun sielulleni on tehnyt.

Na svoja sam usta njega zvao, jezikom ga hvalio.

Häntä minä suullani huusin, ja ylistin kielelläni.

Da sam u srcu na zlo mislio, ne bi uslišio Gospod.

Jos minä jotakin vääryyttä pitäisin sydämessäni, niin ei Herra minua kuulisi.

No Bog me uslišio: obazro se na glas molitve moje.

Sentähden Jumala on minua kuullut, ja ottanut vaarin minun rukoukseni äänestä.

Blagoslovljen Bog koji mi molitvu ne odbi, naklonosti ne odvrati od mene!

Kiitetty olkoon Jumala, joka ei hylkää rukoustani, eikä käännä laupiuttansa pois minusta!