Psalms 38

Psalam. Davidov. Za spomen.

Davidin Psalmi muistoksi. Herra, älä rankaise minua vihassas, ja älä kurita minua hirmuisuudessas!

Jahve, u srdžbi svojoj nemoj ne karati, i nemoj me kazniti u svojemu gnjevu.

Sillä sinun nuoles ovat minuun kiinnitetyt, ja sinun kätes painaa minua.

Strijele se tvoje u me zabodoše, ruka me tvoja teško pritisnu:

Ei ole terveys minun ruumiissani, sinun uhkauksestas: ja ei ole rauhaa minun luissani, minun synteini tähden.

na tijelu mi ništa zdravo nema zbog gnjeva tvog, od grijeha mojih mira mi nema kostima.

Sillä minun syntini käyvät pääni ylitse; niinkuin raskas kuorma ovat he ylen raskaaksi tulleet.

Zloće moje glavu su mi nadišle, kao preteško breme tište me.

Minun haavani haisevat ja mätänevät minun hulluuteni tähden.

Rane moje zaudaraju i gnjiju zbog bezumnosti moje.

Minä käyn kymärässä ja kumarruksissa: yli päivää minä käyn murheissani.

Pogurih se sav i zgrčih, povazdan lutam žalostan.

Sillä minun kupeeni peräti kuivettuvat, ja ei ole mitään tervettä minun ruumiissani.

Moji bokovi puni su ognjice, na tijelu mi ništa zdravo nema.

Minä olen ylen paljon runneltu ja lyöty rikki: minä myrisen minun sydämeni kivusta.

Iscrpljen sam i satrven posve, stenjem od jecanja srca svojega.

Herra, sinun edessäs on kaikki minun haluni, ja minun huokaukseni ei ole sinulta salattu.

O Gospode, sve su mi želje pred tobom, i vapaji moji nisu ti skriveni.

Minun sydämeni värisee, minun voimani on minusta luopunut, ja minun silmäini valkeus ei ole minun tykönäni.

Srce mi udara silno, snaga me ostavlja i svjetlost vida očinjeg gasi se.

Minun ystäväni ja lähimmäiseni ovat kohdastansa minua vastaan, ja minun omaiseni seisovat kaukana.

Prijatelji i drugovi od rana mojih uzmakoše, i moji najbliži stoje daleko.

Jotka minun sieluani etsivät, ne virittelevät paulat minun eteeni, ja jotka minulle pahaa suovat, ne puhuvat sulaa pahuutta, ja petosta joka päivä ajattelevat.

Namještaju mi zamke oni koji mi život vrebaju, koji mi žele nesreću, propašću mi prijete i uvijek smišljaju prijevare.

Mutta minun täytyy olla niinkuin kuuron, ja ei mitään kuuleman, ja niinkuin mykän, joka ei avaja suutansa,

A ja sam kao gluh i ništa ne čujem i, kao nijem, usta ne otvaram.

Ja minun täytyy olla niinkuin se, joka ei mitään kuule, ja jonka suussa ei ole vastausta.

Postadoh k'o čovjek koji ne čuje i koji u ustima nema odgovora.

Mutta minä odotan sinua, Herra; sinä, Herra, minun Jumalani, kuultelet minua.

Jer u tebe se, o Jahve, uzdam, ti ćeš me uslišati, Jahve, Bože moj!

Sillä minä ajattelen, ettei heidän suinkaan pidä minusta iloitseman: jos minun jalkani kompastuis, niin he kerskaisivat sangen paljon minusta.

Rekoh: "Nek' se ne raduju nada mnom; kad mi noga posrne, nek' se ne uzdižu nada mnom!"

Sillä minä olen tehty kärsimään, ja minun kipuni on alati minun edessäni.

Jer umalo ne propadoh, i moja je bol svagda preda mnom.

Sillä minä julistan pahan tekoni, ja murehdin syntini tähden.

Bezakonje svoje ja priznajem i pun sam žalosti zbog grijeha svojega.

Mutta minun viholliseni elävät ja ovat väkevät: ne ovat suuret, jotka minua syyttömästi vihaavat.

A koji su bez razloga protiv mene, moćni su, i mnogi su koji me mrze nepravedno.

Ja ne, jotka minulle maksavat pahalla hyvän, asettavat heitänsä minua vastaan, että minä hyvää noudatan.

Za dobro zlom mi uzvraćaju, protive mi se što tražim dobro.

Älä hylkää minua, Herra: minun Jumalani, älä ole kaukana minusta!

O Jahve, ne ostavljaj me! Bože moj, ne udaljuj se od mene! [ (Psalms 38:23) Požuri se meni u pomoć, Gospode, spase moj! ]

Riennä minua auttamaan, Herra, minun autuuteni!