Psalms 2

Zašto se bune narodi, zašto puci ludosti snuju?
Miksi pakanat kiukuitsevat, ja kansat turhia ajattelevat?
Ustaju kraljevi zemaljski, knezovi se rotÄe protiv Jahve i Pomazanika njegova:
Maan kuninkaat hankitsevat itseänsä, ja päämiehet keskenänsä neuvoa pitävät Herraa ja hänen voideltuansa vastaan.
"Skršimo okove njihove i jaram njihov zbacimo!"
Katkaiskaamme heidän siteensä, ja heittäkäämme meistä pois heidän köytensä.
Smije se onaj što na nebu stoluje, Gospod im se podruguje.
Mutta joka taivaissa asuu, nauraa heitä: Herra pilkkaa heitä.
Tad im veli u svom gnjevu, žestinom ih on zbunjuje:
Kerran hän puhuu heille vihoissansa, ja hirmuisuudessansa peljättää heitä.
"TÓa ja kralja svog postavih nad Sionom, svojom svetom gorom."
Mutta minä asetin kuninkaani Zioniin, pyhälle vuorelleni.
Obznanjujem odluku Jahvinu: Gospodin mi reče: "Ti si sin moj, danas te rodih.
Minä tahdon saarnata senkaltaisesta säädystä, josta Herra minulle sanoi: Sinä olet minun poikani, tänäpänä minä sinun synnytin.
Zatraži samo, i dat ću ti puke u baštinu, i u posjed krajeve zemaljske.
Ano minulta, niin minä annan pakanat perinnökses ja maailman ääret omakses.
Vladat ćeš njima palicom gvozdenÄom i razbit ih kao sud lončarski."
Sinun pitää särkemän heitä rautaisella valtikalla, ja niinkuin savisen astian heitä murentaman.
Opametite se sada, vi kraljevi, Urazumite se, suci zemaljski.
Nyt te kuninkaat, siis ymmärtäkäät, ja te maan tuomarit, antakaat teitänne kurittaa.
Služite Jahvi sa strahom, s trepetom se pokorite njemu,
Palvelkaat Herraa pelvossa, ja iloitkaat vavistuksessa.
da se ne razgnjevi te ne propadnete na putu, kad uskoro plane srdžba njegova. Blago svima koji se njemu utječu!
Antakaat suuta pojalle, ettei hän vihastuisi, ja te hukkuisitte tiellä; sillä hänen vihansa syttyy pian. Mutta autuaat ovat kaikki ne, jotka häneen uskaltavat.