Psalms 18

Učitelju zbora. Od Jahvina sluge Davida koji Jahvi ispjeva ovu pjesmu u onaj dan kad ga Jahve oslobodi iz ruku neprijatelja

Edelläveisaajalle, Davidin Herran palvelian Psalmi, joka Herralle nämät veisun sanat puhui sinä päivänä, jona Herra hänen vapahti kaikkein vihollistensa käsistä ja Saulin käsistä. Ja hän sanoi: minä rakastan sydämestäni sinua, Herra, minun voimani.

Ljubim te, Jahve, kreposti moja!

Herra, minun kallioni, minun linnani ja minun vapahtajani; minun Jumalani on minun vahani, johon minä turvaan: minun kilpeni, ja minun autuuteni sarvi, ja minun varjelukseni.

Jahve, hridino moja, utvrdo moja spase moj; Bože moj, pećino moja kojoj se utječem, štite moj, snago spasenja moga, tvrđavo moja!

Minä kiitän ja avukseni huudan Herraa, niin minä vapahdetaan vihollisistani.

Zazvat ću Jahvu, hvale predostojna, i od dušmana bit ću izbavljen.

Sillä kuoleman siteet olivat käärineet minun ympäri, ja Belialin ojat peljättivät minun.

Valovi smrti okružiše mene, prestraviše me bujice pogubne.

Helvetin siteet kietoivat minun: kuoleman paulat ennättivät minun.

Užad Podzemlja sputiše me, smrtonosne zamke padoše na me:

Ahdistuksessani minä avukseni huudan Herraa, ja minun Jumalani tykö minä huudan: niin hän kuulee ääneni templistänsä, ja minun huutoni hänen edessänsä tulee hänen korviinsa.

u nevolji zazvah Jahvu i Bogu svome zavapih. Iz svog Hrama zov mi začu, i vapaj moj mu do ušiju doprije.

Maa liikkui ja vapisi, ja vuorten perustukset liikkuivat: he värisivät, koska hän vihastui.

I zemlja se potrese i uzdrhta, uzdrmaše se temelji gora, pokrenuše se, jer On gnjevom planu.

Savu suitsi hänen sieraimistansa ja kuluttava tuli hänen suustansa, niin että hiilet siitä syttyivät.

Iz nosnica mu dim se diže, iz usta mu oganj liznu, ugljevlje živo od njega plamsa.

Hän notkisti taivaat ja astui alas, ja synkiä pimeys oli hänen jalkainsa alla.

On nagnu nebesa i siđe, pod nogama oblaci mu mračni.

Hän astui Kerubimin päälle ja lensi, ja hän lensi tuulen sulkain päällä.

Na keruba stade i poletje; na krilima vjetra zaplovi.

Hän pani pimeyden majansa ympärille, ja mustat paksut pilvet, jossa hän lymyssä oli.

Ogrnu se mrakom kao koprenom, prekri se tamnim vodama i oblacima tmastim,

Kirkkaudesta hänen edessänsä hajosivat pilvet rakeilla ja leimauksilla.

od blijeska pred licem njegovim užga se ugljevlje plameno.

Ja Herra jylisti taivaissa, Ylimmäinen antoi pauhinansa, rakeilla ja leimauksilla.

Jahve s neba zagrmje, Svevišnjega glas se ori.

Hän ampui nuolensa ja hajoitti heitä: hän iski kovat leimaukset, ja peljätti heitä,

Odape strijele i dušmane rasu, izbaci munje i na zemlju ih obori.

Ja niin ilmestyivät vetten kuljut, ja maan perustukset ilmaantuivat, Herra, sinun kovasta nuhtelemisestas ja sinun sieraimies hengen puhalluksesta.

Morska se dna pokazaše, i temelji svijeta postaše goli od strašne prijetnje Jahvine, od olujna daha gnjeva njegova.

Hän lähetti korkeudesta ja otti minun, ja veti minun ulos suurista vesistä.

On pruži s neba ruku i mene prihvati, iz silnih voda on me izbavi.

Hän vapahti minun voimallisista vihollisistani, jotka minua väkevämmät olivat.

Od protivnika moćnog mene oslobodi, od dušmana mojih jačih od mene.

Ne ennättivät minun tuskapäivänäni; mutta Herra tuli minun turvakseni.

Navališe na me u dan zlosretni, ali me Jahve zaštiti,

Ja hän vei minun lakialle: hän tempasi minun ulos; sillä hän mielistyi minuun.

na polje prostrano izvede me, spasi me jer sam mu mio.

Herra maksoi minulle minun vanhurskauteni jälkeen: hän antoi minulle kätteni puhtauden jälkeen.

Po pravednosti mojoj Jahve mi uzvrati, po čistoći ruku mojih on me nagradi,

Sillä minä pidän Herran tiet, ja en ole Jumalaani vastaan.

jer čuvah putove Jahvine, od Boga se svoga ne udaljih.

Sillä kaikki hänen oikeutensa ovat silmäini edessä, ja hänen käskyjänsä en minä tyköäni hylkää.

Odredbe njegove sve su mi pred očima, zapovijedi njegove nisam odbacio,

Vaan olen vakaa hänen edessänsä ja vältän vääryyttä.

do srži odan njemu sam bio, čuvam se grijeha svakoga.

Sentähden Herra kostaa minulle vanhurskauteni perästä, kätteni puhtauden jälkeen, silmäinsä edessä.

Jahve mi po pravdi mojoj vrati, čistoću ruku mojih vidje.

Pyhäin kanssa sinä pyhä olet, ja toimellisten kanssa toimellinen.

S prijateljem ti si prijatelj, poštenu poštenjem uzvraćaš.

Puhdasten kanssa sinä puhdas olet, ja nurjain kanssa sinä nurja olet.

S čovjekom čistim ti si čist, a lukavca izigravaš,

Sillä sinä vapahdat ahdistetun kansan, ja korkiat silmät sinä alennat.

jer narodu poniženu spasenje donosiš, a ponižavaš oči ohole.

Sillä minun kynttiläni sinä valaiset; Herra minun Jumalani valaisee minun pimeyteni.

Jahve, ti moju svjetiljku užižeš, Bože, tminu moju obasjavaš:

Sillä sinun kauttas minä sotaväen murran, ja minun Jumalassani karkaan muurin ylitse.

s tobom udaram na čete dušmanske, s Bogom svojim preskačem zidine.

Jumalan tie on täydellinen. Herran puheet tulella koetellut: hän on kaikkein kilpi, jotka häneen uskaltavat.

Savršeni su puti Gospodnji, i riječ je Božja ognjem kušana. On, samo on, štit je svima koji se k njemu utječu.

Sillä kuka on Jumala, paitsi Herraa? ja kuka on kallio, paitsi Jumalaamme?

Jer tko je Bog osim Jahve? Tko li je hridina osim Boga našega?

Jumala vyöttää minun voimalla, ja panee minun tieni viattomaksi.

Taj Bog me snagom opasuje, stere mi put besprijekoran,

Hän tekee jalkani niinkuin peurain jalat, ja asettaa minun korkeudelle.

noge mi dade brze k'o u košute i postavi me na visine čvrste,

Hän opettaa käteni sotimaan, ja käsivarteni vaskijoutsea vetämään.

ruke mi za borbu uvježba i mišice da luk mjedeni napinju.

Ja sinä annoit minulle autuutes kilven, ja sinun oikia kätes vahvistaa minun: ja koskas minun alennat, niin sinä teet minun suureksi.

Daješ mi štit svoj koji spasava, tvoja me desnica drži, tvoja me brižljivost uzvisi.

Sinä levitit minun askeleeni minun allani, ettei minun kantapääni livistyneet.

Pouzdanje daješ mom koraku, i noge mi više ne posrću.

Minä ajan vihollisiani takaa ja käsitän heitä, ja en palaja, ennenkuin minä heidät hukutan.

Pognah svoje dušmane i dostigoh, i ne vratih se dok ih ne uništih.

Minä runtelen heitä, ettei he taida nousta: heidän täytyy kaatua jalkaini alla.

Obaram ih, ne mogu se dići, padaju, pod nogama mi leže.

Sinä valmistat minun voimalla sotaan: sinä taivutat minun alleni ne, jotka nousevat minua vastaan.

Ti me opasa snagom za borbu, a protivnike moje meni podloži.

Sinä annat minulle viholliseni kaulan, ja minä kadotan vainoojani.

Ti dušmane moje u bijeg natjera, i rasprših one koji su me mrzili.

He huutavat, vaan ei ole auttajaa: Herran tykö, mutta ei hän vastaa heitä.

Vapiju u pomoć - nikog da pomogne; vapiju Jahvi - ne odaziva se.

Minä survon heitä niinkuin maan tomun tuulen edessä, ja heitän pois niinkuin loan kaduilta.

Smrvih ih kao prah na vjetru, zgazih ih k'o blato na putu.

Sinä pelastat minua riitaisesta kansasta: sinä asetat minun pakanain pääksi; se kansa, jota en minä tuntenut, palvelee minua.

Ti me izbavi od bune u mom narodu, postavi me glavarom pogana, puk koji ne poznavah služi mi.

Se kuultelee minua kuuliaisilla korvilla: muukalaiset lapset kieltävät minun.

Svaki moj šapat pokorno on sluša, sinovi tuđinci meni laskaju;

Muukalaiset lapset vaipuvat ja vapisevat siteissänsä.

sinovi tuđinski gube srčanost, izlaze dršćuć' iz svojih utvrda.

Herra elää, ja kiitetty olkoon minun kallioni, ja minun autuuteni Jumala olkoon ylistetty!

Živio Jahve! Blagoslovljena hridina moja! Neka se uzvisi Bog, spasenje moje!

Jumala, joka minulle koston antaa, ja vaatii kansat minun alleni;

Bog koji mi daje osvetu i narode meni pokorava.

Joka minua auttaa vihollisistani: sinä korotat myös minun niistä, jotka karkaavat minua vastaan: sinä pelastat minua väkivaltaisesta miehestä.

Od dušmana me mojih izbavljaš i nad protivnike me moje izdižeš, ti mene od čovjeka silnika spasavaš.

Sentähden minä kiitän sinua, Herra, pakanain seassa, ja veisaan nimelles kiitoksen,

Zato te slavim, Jahve, među pucima i psalam pjevam tvome Imenu: [ (Psalms 18:51) umnožio si pobjede kralju svojemu, pomazaniku svome milost si iskazao, Davidu i potomstvu njegovu navijeke. ]

Joka suuren autuuden kuninkaallensa osoittaa, ja tekee hyvästi voidellullensa, Davidille, ja hänen siemenellensä ijankaikkisesti.