Psalms 17

Molitva. Davidova. Počuj, Jahve pravedni, i vapaj mi poslušaj, usliši molitvu iz usta iskrenih!

Davidin rukous. Kuule, Herra, oikeutta, havaitse minun huutoni, ota vaari minun rukouksestani, joka ei viekkaasta suusta lähde.

Od tebe nek' mi dođe presuda, tvoje oči vide što je pravo.

Puhu sinä minun asiassani, ja sinun silmäs katsokaan oikeutta.

Istraži mi srce, pohodi noću, ognjem me iskušaj, al' u meni nećeš nać' bezakonja. Ne zgriješiše usta moja

Sinä koettelet minun sydämeni, ja etsiskelet sitä yöllä, ja tutkit minua, ja et mitään löydä; minä olen aikonut, ettei minun suuni missäkään riko.

kao što griješe ljudi: po riječima usta tvojih čuvah putove Zakona.

Minä varjelen minuni sinun huultes sanoissa, ihmisten töistä, murhaajan tiellä.

Korak mi čvrsto prionu za tvoje staze, ne zasta mi noga na putima tvojim.

Hallitse minun käyntöni poluillas, ettei minun askeleeni liukahtaisi.

Zazivam te, Bože, ti ćeš me uslišit': prikloni mi uho i čuj riječi moje.

Minä huudan sinua, ettäs, Jumala, minua kuulisit: kallista korvas minun puoleeni, kuule minun puheeni.

Proslavi na meni dobrotu svoju, ti koji od dušmana izbavljaš one što se utječu desnici tvojoj.

Osoita ihmeellinen hyvyytes, sinä niiden vapahtaja, jotka sinuun uskaltavat, niitä vastaan, jotka sinun oikiaa kättäs vastaan ovat.

Čuvaj me k'o zjenicu oka, sakrij me u sjenu krila svojih

Varjele minua niinkuin silmäterää: suojele minua siipeis varjon alla.

od zlotvora što na me nasrću. Dušmani me bijesni opkoljuju,

Jumalattomista, jotka minua hävittävät, vihollisistani, jotka minun sieluuni piirittävät.

bešćutno srce zatvaraju i ustima zbore naduto,

Heidän lihavansa yhtä pitävät: he puhuvat suullansa ylpiästi.

Koraci njini sad me okružuju, smjeraju da me na zemlju obore;

Kuhunka me menemme, niin he meitä piirittävät: siihen he silmänsä tarkoittavat meitä kukistaaksensa maahan,

slični lavu dok se, zinuv, na plijen obara i laviću što vreba u potaji.

Niinkuin jalopeura saalista himoitsee, niinkuin nuori jalopeura, joka luolasta väijyy.

Ustani, Jahve, presretni ga i obori, od grešnika mi život mačem spasi,

Nouse, Herra, ennätä hänen kasvonsa, ja polje häntä; vapahda minun sieluni miekallas jumalattomista,

a rukom od ljudi, Gospodine: od ljudi kojih je dio ovaj život, kojima želudac puniš dobrima; kojih su sinovi siti, a djeci daju što im pretekne.

Sinun kädelläs ihmisistä, Herra, tämän maailman ihmisistä, joiden osa on tässä elämässä, ja joiden vatsan sinä täytät tavarallas: heidän lapsensa ravitaan, ja he jättävät tähteensä lapsukaisillensa.

A ja ću u pravdi gledati lice tvoje, i jednom kad se probudim, sit ću ga se nagledati.

Mutta minä saan nähdä sinun kasvos vanhurskaudessa: minä ravitaan herättyäni sinun kuvas jälkeen.