Psalms 147

Aleluja! Hvalite Jahvu jer je dobar, pjevajte Bogu našem jer je sladak; svake hvale on je dostojan!

Kiittäkäät Herraa! sillä Jumalaamme kiittää on kallis asia: kiitos on suloinen ja kaunis.

Jahve gradi Jeruzalem, sabire raspršene Izraelce.

Herra rakentaa Jerusalemin, ja kokoo hajoitetut Israelilaiset.

On liječi one koji su srca skršena i povija rane njihove.

Hän parantaa murretut sydämet, ja sitoo heidän kipunsa.

On određuje broj zvijezda, svaku njezinim imenom naziva.

Hän lukee tähdet, ja kutsuu heitä kaikkia nimeltänsä.

Velik je naš Gospodin i svesilan, nema mjere mudrosti njegovoj.

Suuri on meidän Herramme, ja suuri hänen voimansa, ja hänen viisautensa on määrätöin.

Jahve pridiže ponizne, zlotvore do zemlje snizuje.

Herra ojentaa raadolliset, ja jumalattomat maahan paiskaa.

Pjevajte Jahvi pjesmu zahvalnu, svirajte na citari Bogu našem!

Vuoroin veisatkaat Herralle kiitossanalla, ja veisatkaat meidän Herrallemme kanteleella;

Oblacima on prekriva nebesa i zemlji kišu sprema; daje da po bregovima raste trava i bilje na službu čovjeku.

Joka taivaan pilvillä peittää ja antaa sateen maan päälle; joka ruohot vuorilla kasvattaa;

On stoci hranu daje i mladim gavranima kada grakću.

Joka eläimille antaa heidän ruokansa, ja kaarneen pojille, jotka häntä avuksensa huutavat.

Za konjsku snagu on ne mari nit' mu se mile bedra čovječja.

Ei hän mielisty hevosten väkevyyteen, eikä hänelle kelpaa miehen sääriluut.

Mili su Jahvi oni koji se njega boje, koji se uzdaju u dobrotu njegovu.

Herralle kelpaavat ne, jotka häntä pelkäävät, ja jotka hänen laupiuteensa uskaltavat.

Slavi Jahvu, Jeruzaleme, hvali Boga svoga, Sione!

Ylistä, Jerusalem, Herraa: kiitä, Zion, sinun Jumalaas!

On učvrsti zasune vrata tvojih, blagoslovi u tebi tvoje sinove.

Sillä hän vahvistaa sinun porttis salvat, ja siunaa sinussa sinun lapses.

On dade mir granicama tvojim, pšenicom te hrani najboljom.

Hän saattaa rauhan sinun ääriis, ja ravitsee sinua parhailla nisuilla.

Besjedu svoju šalje na zemlju, brzo trči riječ njegova.

Hän lähettää puheensa maan päälle: hänen sanansa nopiasti juoksee.

Kao vunu snijeg razbacuje, prosipa mraz poput pepela.

Hän antaa lumen niinkuin villan; hän hajoittaa härmän niinkuin tuhan.

On sipa grÓad kao zalogaje, voda mrzne od njegove studeni.

Hän heittää rakeensa niinkuin palat; kuka hänen pakkasensa edessä kestää?

Riječ svoju pošalje i vode se tope; dunu vjetrom i vode otječu.

Hän lähettää sanansa, ja sulaa ne; hän antaa tuulen puhaltaa, niin vedet juoksevat.

Riječ svoju on objavi Jakovu, odluke svoje i zakone Izraelu.

Hän ilmoittaa Jakobille sanansa, ja Israelille säätynsä ja oikeutensa.

Ne učini tako nijednom narodu: nijednom naredbe svoje ne objavi! Aleluja!

Ei hän niin tehnyt kaikille pakanoille; eikä he tiedä hänen oikeuttansa, Halleluja!