Psalms 144

Davidov. Blagoslovljen Jahve, hridina moja: ruke mi uči boju a prste ratu.

Davidin Psalmi. Kiitetty olkoon Herra, minun turvani, joka käteni opettaa sotimaan, ja sormeni tappelemaan,

On je ljubav moja i tvrđava moja, zaštita moja, izbavitelj moj, štit moj za koji se sklanjam; on mi narode stavlja pod noge!

Minun laupiuteni ja minun linnani, minun varjelukseni ja minun vapahtajani, minun kilpeni, johon minä uskallan, joka minun kansani minun alleni vaatii.

Što je čovjek, o Jahve, da ga poznaješ, što li čedo ljudsko da ga se spominješ?

Herra, mikä on ihminen, ettäs häntä korjaat? eli ihmisen poika, ettäs hänestä otat vaarin?

Poput daška je čovjek, dani njegovi kao sjena nestaju.

On sittekin ihminen tyhjän verta: hänen aikansa katoo niinkuin varjo.

Jahve, nagni svoja nebesa i siđi, takni bregove: i zadimit će se!

Herra, kallista sinun taivaas, ja astu alas: rupee vuoriin, että he suitsisivat.

Sijevni munjom i rasprši dušmane, odapni strijele i rasprši ih!

Anna leimaukset iskeä, ja hajoita heitä: ammu nuolias ja kauhistuta heitä.

Ruku pruži iz visina, istrgni me i spasi iz voda beskrajnih, iz šaka sinova tuđinskih:

Lähetä kätes ylhäältä, ja kirvota minua, ja pelasta minua suurista vesistä ja muukalaisten lasten käsistä,

laži govore usta njihova, a desnica krivo priseže.

Joiden suu puhuu valhetta, ja heidän oikia kätensä on petollinen oikia käsi.

Pjevat ću ti, Bože, pjesmu novu, na harfi od deset žica svirat ću.

Jumala, minä veisaan sinulle uuden virren: minä soitan sinulle kymmenkielisellä psaltarilla,

Ti daješ pobjedu kraljevima, koji si spasio Davida, slugu svojega. Od pogubna mača

Sinä joka kuninkaille voiton annat, ja palvelias Davidin vapahdat murhamiekasta.

spasi mene, oslobodi me iz ruke tuđinske; laži govore usta njihova, a desnica krivo priseže.

Päästä myös minua ja pelasta minua muukalaisten kädestä, joiden suu puhuu valhetta, ja heidän oikia kätensä on petollinen oikia käsi,

Daj da nam sinovi budu kao biljke što rastu od mladosti svoje; a kćeri naše kao stupovi ugaoni, krasne poput hramskog stupovlja;

Että meidän pojat kasvaisivat nuoruudessansa niinkuin vesat, ja meidän tyttäret, niinkuin templin kaunistetut seinät.

da nam žitnice budu pune svakog obilja, s plodovima svakojakim u izobilju;

Meidän aittamme olkoon täynnä, jotka runsaat elatukset antaisivat toinen toisensa perästä, että meidän lampaamme poikisivat tuhannen, ja sata tuhatta, kylissämme;

ovce naše plodile se na tisuće, plodile se beskrajno na našim poljima; stoka naša neka bude tovna! U zidinama nam ne bilo proboja ni ropstva ni plača na ulicama našim!

Että härkämme olisivat vahvat työhön; ettei yhtään vahinkoa, eikä valitusta eli kannetta olisi kaduillamme.

Blago narodu kojem je tako, blago narodu kojem je Jahve Bog!

Autuas on se kansa, jolle niin käy; vaan autuas on se kansa, jonka Jumalana Herra on.