Psalms 107

Hvalite Jahvu jer je dobar, jer je dovijeka ljubav njegova!

Kiittäkäät Herraa; sillä hän on hyvä, ja hänen laupiutensa pysyy ijankaikkisesti.

Tako nek' reknu svi otkupljenici koje Jahve otkupi iz ruke dušmanske

Sanokaan Herran lunastetut, jotka hän on tuskasta vapahtanut,

i koje skupi iz svih zemalja, s istoka i sa zapada, sa sjevera i s juga.

Ja jotka hän on maakunnista koonnut, idästä ja lännestä, pohjoisesta ja etelästä,

Lutahu pustinjom, u samoći pustoj, puta ne nalazeć' do naseljena grada.

Jotka eksyksissä vaelsivat korvessa umpitietä, ja ei he löytäneet kaupunkia asuaksensa,

Gladni su bili, žeđu izmoreni, duša je klonula u njima.

Isoovaiset ja janoovaiset; ja heidän sielunsa vaipui heissä.

Tada zavapiše Jahvi u svojoj tjeskobi, i on ih istrže iz svih nevolja.

Ja he huusivat Herraa tuskissansa, ja hän pelasti heitä heidän hädistänsä,

Pravim ih putem pÓovede da stignu ka gradu naseljenu.

Ja vei heitä oikiaa tietä, että he menivät asuinkaupunkiin.

Neka hvale Jahvu za dobrotu njegovu, za čudesa njegova sinovima ljudskim!

Kiittäkään he siis Herraa hänen laupiutensa edestä, ja hänen ihmeittensä tähden, jotka hän ihmisten lasten kohtaan tekee:

Jer gladnu dušu on nasiti, dušu izgladnjelu on napuni dobrima.

Että hän ravitsee himoitsevaisen sielun ja täyttää isoovaisen sielun hyvyydellä.

U mraku sjeđahu i u tmini, sputani bijedom i gvožđima,

Jotka istuvat pimeässä ja kuoleman varjossa, vangitut ahdistuksessa ja raudoissa:

jer su prkosili besjedama Božjim i prezreli naum Svevišnjega.

Että he olivat Jumalan käskyä vastaan kovakorvaiset, ja olivat katsoneet ylön ylimmäisen lain;

Srce im stoga skrši patnjama: posrtahu, a ne bješe nikog da im pomogne.

Sentähden täytyi heidän sydämensä onnettomuudella vaivattaa, niin että he lankesivat, ja ei kenkään heitä auttanut.

Tada zavapiše Jahvi u svojoj tjeskobi i on ih istrže iz svih nevolja.

Ja he huusivat Herraa tuskissansa, ja hän autti heitä heidän hädistänsä,

Izvede ih iz tmina i mraka, raskide okove njihove.

Ja vei heitä pimeydestä ulos ja kuoleman varjosta, ja särki heidän siteensä.

Neka hvale Jahvu za dobrotu njegovu, za čudesa njegova sinovima ljudskim!

Kiittäkään he siis Herraa hänen laupiutensa edestä, ja hänen ihmeittensä tähden, jotka hän ihmisten lasten kohtaan tekee:

Jer razbi vrata mjedena i gvozdene polomi zasune.

Että hän särkee vaskiportit, ja rikkoo rautaiset salvat.

Zbog svojih bezakonja bolovahu oni, ispaštajuć' svoje opačine:

Hullut, jotka rangaistiin ylitsekäymisensä tähden, ja synteinsä tähden,

svako se jelo gadilo duši njihovoj, do vrata smrti oni dođoše.

Heidän sielunsa kauhistui kaikkea ruokaa, ja saivat kuolintautinsa.

Tada zavapiše Jahvi u svojoj tjeskobi i on ih istrže iz svih nevolja.

Ja he huusivat Herraa tuskissansa, ja hän autti heitä heidän hädistänsä.

Riječ svoju posla da ih ozdravi i život im spasi od jame grobne.

Hän lähetti sanansa ja paransi heitä, ja pelasti heitä, ettei he kuolleet.

Neka hvale Jahvu za dobrotu njegovu, za čudesa njegova sinovima ljudskim!

Kiittäkään he siis Herraa hänen laupiutensa edestä, ja hänen ihmeittensä tähden, jotka hän ihmisten lasten kohtaan tekee,

Nek' prinose žrtve zahvalnice i kličući nek' djela njegova kazuju!

Ja uhratkaan kiitosuhria, ja luetelkaan hänen tekojansa ilolla.

Oni koji lađama zaploviše morem da po vodama silnim trguju:

Jotka haaksilla meressä vaeltavat, ja asiansa toimittavat suurilla vesillä,

oni vidješe djela Jahvina, čudesa njegova na pučini.

He näkivät Herran työt, ja hänen ihmeensä syvyydessä.

On reče i olujni se vjetar uzvitla što u visinu diže valove mora.

Kuin hän sanoi, ja paisutti suuren ilman, joka aallot nosti ylös,

Do neba se dizahu, u bezdan se spuštahu, u nevolji duša im ginula.

Niin he menivät ylös taivasta kohden ja menivät syvyyteen alas, että heidän sielunsa ahdistuksesta epäili,

Teturahu i posrtahu kao pijani, sva ih je mudrost izdala.

Että he horjuivat ja hoipertelivat niinkuin juopuneet, ja ei silleen neuvoa tietäneet;

Tada zavapiše Jahvi u svojoj tjeskobi i on ih istrže iz svih nevolja.

Ja he huusivat Herraa tuskissansa, ja hän autti heitä heidän hädistänsä.

Smiri oluju u tih povjetarac, valovi morski umukoše.

Ja hän hillitsi kovan ilman, että aallot asettuivat.

Obradovaše se tišini, u željenu luku on ih povede.

Ja he tulivat iloisiksi, että tyveni, ja hän vei heitä satamaan heidän mielensä jälkeen.

Neka hvale Jahvu za dobrotu njegovu, za čudesa njegova sinovima ljudskim!

Kiittäkään he siis Herraa hänen laupiutensa edestä, ja hänen ihmeittensä tähden, jotka hän ihmisten lasten kohtaan tekee.

Neka ga uzvisuju u narodnom zboru, neka ga hvale u vijeću staraca!

Ja ylistäkään häntä kansan seurakunnassa, ja kiittäkään häntä vanhimpain seassa,

On pretvori rijeke u pustinju, a izvore vodene u žednu zemlju;

Joka virrat teki erämaaksi, ja vesilähteet kuivaksi maaksi,

plodonosnu zemlju u slanu pustaru zbog zloće žitelja njezinih.

Ettei hedelmällinen maa mitään kantanut, heidän pahuutensa tähden, jotka siinä asuivat.

On obrati pustinju u jezero, a zemlju suhu u vodene izvore

Erämaan teki hän vesilammiksi ja kuivan maan vesilähteeksi,

i naseli ondje izgladnjele te podigoše grad gdje će živjeti.

Ja asetti sinne isoovaiset; ja he valmistivat siihen kaupunkia, jossa he asuivat,

Zasijaše njive, posadiše vinograde što im doniješe obilnu ljetinu.

Ja kylvivät pellot ja viinapuita istuttivat, ja saivat jokavuotisen hedelmän.

I on ih blagoslovi te se namnožiše silno i stada im se ne smanjiše.

Ja hän siunasi heitä ja he sangen suuresti enenivät, ja hän antoi paljon karjaa heille;

Prorijeđeni bjehu i prezreni pod teretom patnja i nevolja.

Jotka olivat painetut alas ja sorretut pahain väkivallalta ja ahdistukselta,

Onaj što izlijeva prezir na knezove pusti ih da po bespuću pustom lutaju.

Koska ylönkatse päämiesten päälle vuodatettu oli, ja kaikki maa eksyksissä ja autiona oli.

Iz nevolje pÓodiže ubogog i obitelji k'o stada ÓumnožÄi.

Ja hän varjeli köyhää raadollisuudesta, ja enensi hänen sukunsa niinkuin lauman.

Videć' to, čestiti neka se raduju, a zloća neka sebi usta začepi!

Näitä vanhurskaat näkevät ja iloitsevat, ja jokainen paha suu pitää tukittaman.

Tko je mudar nek' o svemu tom razmišlja i nek' uvidi dobrotu Jahvinu!

Kuka on taitava ja näitä kätkee, se ymmärtää Herran moninaisen laupiuden.