Psalms 104

Blagoslivljaj Jahvu, dušo moja, Jahve, Bože moj, silno si velik! Odjeven veličanstvom i ljepotom,

Kiitä Herraa, sieluni! Herra, minun Jumalani, sinä olet sangen suuresti kunnioitettu, suurella kunnialla ja kaunistuksella olet sinä puetettu.

svjetlošću ogrnut kao plaštem! Nebo si razapeo kao šator,

Sinä puetat itses valkeudella niinkuin vaatteella: sinä levität taivaat niinkuin peitteen.

na vodama sagradio dvorove svoje. Od oblaka praviš kola svoja, na krilima vjetrova putuješ.

Sinä peität sen päällyksen vedellä: sinä menet pilvissä niinkuin ratasten päällä, ja käyt tuulen siipein päällä.

Vjetrove uzimaš za glasnike, a žarki oganj za slugu svojega.

Sinä teet enkelis hengeksi ja palvelias liekitseväiseksi tuleksi.

Zemlju si stavio na stupove njene: neće se poljuljati u vijeke vjekova,

Sinä joka maan perustit perustuksensa päälle, ettei sen pidä liikkuman ijankaikkisesti.

pokrio si je vodama bezdanim k'o haljinom, iznad bregova stajahu vode;

Syvyydellä sinä sen peität niinkuin vaatteella, ja vedet seisovat vuorilla.

na tvoju se prijetnju povukoše, od tvoje grmljavine zadrhtaše.

Mutta sinun nuhtelemisestas he pakenevat: sinun jylinästäs he menevät pois.

Bregovi se digoše, doline spustiše na mjesto koje si im odredio.

Vuoret astuvat ylös, ja laaksot astuvat alas siallensa, johon heidät perustanut olet.

Odredio si granicu koju ne smiju prijeći, da opet ne pokriju zemlju.

Määrän sinä panit, jota ei he käy ylitse, eikä palaja maata peittämään.

Izvore svraćaš u potoke što žubore među brdima.

Sinä annat lähteet laaksoissa kuohua, niin että ne vuorten välitse vuotavat;

Oni poje sve živine poljske, divlji magarci žeđ gase u njima.

Että kaikki eläimet metsässä joisivat, ja että pedot janonsa sammuttaisivat.

Uz njih se gnijezde ptice nebeske i pjevaju među granama.

Heidän tykönänsä istuvat taivaan linnut, ja visertävät oksilla.

Ti natapaš bregove iz dvorova svojih, zemlja se nasićuje plodom tvojih ruku.

Sinä liotat vuoret ylhäältä: sinä täytät maan hedelmällä, jonka sinä saatat.

Ti daješ te niče trava za stoku i bilje na korist čovjeku da izvede kruh iz zemlje

Sinä kasvatat ruohon karjalle, ja jyvät ihmisten tarpeeksi, tuottaakses leipää maasta.

i vino što razvedruje srce čovječje; da uljem lice osvježi i da kruh okrijepi srce čovjeku.

Ja että viina ihmisen sydämen ilahuttaa, ja hänen kasvonsa kaunistuu öljystä: ja leipä vahvistaa ihmisen sydämen.

Stabla se Jahvina napajaju hranom, cedri libanonski koje on zasadi.

Että Herran puut nesteestä täynnä olisivat: Libanonin sedripuut, jotka hän on istuttanut;

Ondje se ptice gnijezde, u čempresu dom je rodin.

Siellä linnut pesiä tekevät, ja haikarat hongissa asuvat.

Visoki bregovi daju kozorogu a pećine jazavcu sklonište.

Korkiat vuoret ovat metsävuohten turva, ja kivirauniot kaninein.

Ti si stvorio mjesec da označuje vremena i sunce znade kada ima zaći.

Sinä teet kuun aikoja jakamaan, ja aurinko tietää laskemisensa.

Kad razastreš tmine i noć se spusti, tad se šuljaju u njoj životinje šumske.

Sinä teet pimeyden ja yö tulee: silloin kaikki metsän eläimet tulevat ulos.

Lavići riču za plijenom i od Boga hranu traže.

Nuoret jalopeurat saaliin perään kiljuvat, ja elatustansa Jumalalta etsivät.

Kad sunce ograne, nestaju i liježu na ležaje.

Mutta kuin aurinko koittaa, niin he kokoontuvat, ja luolissansa makaavat.

Tad čovjek izlazi na dnevni posao i na rad do večeri.

Niin menee myös ihminen työhönsä, ja askareillensa ehtoosen asti.

Kako su brojna tvoja djela, o Jahve! Sve si to mudro učinio: puna je zemlja stvorenja tvojih.

Herra, kuinka suuret ja monet ovat sinun käsialas? Sinä olet kaikki taitavasti säätänyt, ja maa on täynnä sinun tavaraas.

Eno mora, velika i široka, u njemu vrve gmazovi bez broja, životinje male i velike.

Tämä meri, joka niin suuri ja lavia on, siinä epälukuiset liikuvat, sekä pienet että suuret eläimet;

Onud prolaze nemani, Levijatan kojeg stvori da se igra u njemu.

Siellä haahdet kuljeskelevat: siinä valaskalat ovat, jotkas tehnyt olet, leikitsemään hänessä.

I sva ova bića željno čekaju da ih nahraniš na vrijeme.

Kaikki odottavat sinua, ettäs heille antaisit ruan ajallansa.

Daješ li im, tada sabiru: otvaraš li ruku, nasite se dobrima.

Koskas heille annat, niin he kokoovat: koskas kätes avaat, niin he hyvyydellä ravitaan.

Sakriješ li lice svoje, tad se rastuže; ako dah im oduzmeš, ugibaju i opet se u prah vraćaju.

Jos sinä kasvos peität, niin he hämmästyvät: koska sinä otat heidän henkensä pois, niin he hukkuvat, ja tomuksi tulevat jälleen.

Pošalješ li dah svoj, opet nastaju, i tako obnavljaš lice zemlje.

Sinä lähetät ulos henkes, niin he luoduksi tulevat, ja sinä uudistat maan muodon.

Neka dovijeka traje slava Jahvina: nek' se raduje Jahve u djelima svojim!

Herran kunnia pysyy ijankaikkisesti: Herra iloitsee töissänsä.

On pogleda zemlju i ona se potrese, dotakne bregove, oni se zadime.

Hän katsahtaa maan päälle, niin se vapisee: hän rupee vuoriin, niin ne suitsevat.

Pjevat ću Jahvi dokle god živim, svirat ću Bogu svome dokle god me bude.

Minä veisaan Herralle minun elinaikanani, ja kiitän minun Jumalaani niinkauvan kuin minä olen.

Bilo mu milo pjevanje moje! Ja ću se radovati u Jahvi.

Minun puheeni kelpaa hänelle, ja minä iloitsen Herrassa.

Nek' zločinci sa zemlje nestanu i bezbožnika nek' više ne bude! Blagoslivljaj Jahvu, dušo moja! Aleluja!

Syntiset maalta lopetetaan, ja jumalattomat ei pidä silleen oleman: kiitä Herraa, sieluni, Halleluja!