Psalms 102

Molitva nevoljnika koji je klonuo pa svoju tugu izlijeva
Raadollisen rukous, kuin hän murheissansa on, ja valituksensa Herran eteen vuodattaa. Herra, kuule minun rukoukseni, ja anna minun huutoni tykös tulla!
Jahve, usliši molitvu moju, i vapaj moj k tebi da dođe!
Älä kasvojas minulta peitä hädässä: kallista korvas minun puoleeni; koska minä sinua rukoilen, niin kuule pian minun rukoukseni.
Nemoj sakrivati lice od mene u dan moje nevolje! Prigni k meni uho svoje: kad te prizovem, brzo me usliši!
Sillä minun päiväni ovat kuluneet niinkuin savu, ja minun luuni ovat poltetut niinkuin kekäle.
Jer moji dani nestaju poput dima, a moje kosti gore kao oganj.
Minun sydämeni on lyöty ja kuivettunut niinkuin heinä, niin että minä myös unohdan leipäni syödä.
Srce mi se suši kao pokošena trava i kruh svoj zaboravljam jesti.
Minun luuni tarttuvat lihaani huokauksestani.
Od snažnih jecaja mojih kosti mi uz kožu prionuše.
Minä olen niinkuin ruovonpäristäjä korvessa: minä olen niinkuin hyypiä hävitetyissä kaupungeissa.
Sličan sam čaplji u pustinji, postah k'o ćuk na pustoj razvalini.
Minä valvon, ja olen niinkuin yksinäinen lintu katon päällä.
Ne nalazim sna i uzdišem k'o samotan vrabac na krovu.
Joka päivä häpäisevät viholliseni minua, ja jotka minua syljeskelevät, vannovat minun kauttani.
Svagda me grde dušmani moji; mnome se proklinju što bjesne na me.
Sillä minä syön tuhkaa niinkuin leipää, ja sekoitan juomani itkulla,
Pepeo jedem poput kruha, a piće svoje miješam sa suzama
Sinun uhkaukses ja vihas tähden, ettäs minun nostanut olet ja paiskannut maahan.
zbog tvoje ljutine i gnjeva, jer si me digao i bacio.
Minun päiväni ovat kuluneet niinkuin varjo, ja minä kuivetun niinkuin ruoho.
Moji su dani k'o oduljena sjena, a ja se, gle, sušim poput trave.
Mutta sinä, Herra, pysyt ijankaikkisesti, ja sinun muistos sukukunnasta sukukuntaan.
A ti, o Jahve, ostaješ dovijeka i tvoje ime kroza sva koljena.
Nouse siis ja armahda Zionia; sillä aika on häntä armahtaa, ja aika on tullut.
Ustani, smiluj se Sionu: vrijeme je da mu se smiluješ - sada je čas!
Sillä sinun palvelias halajavat sitä rakentaa, ja näkisivät mielellänsä, että hänen kivensä ja kalkkinsa valmiit olisivat,
Jer milo je slugama tvojim kamenje njegovo, žale ruševine njegove.
Että pakanat Herran nimeä pelkäisivät, ja kaikki kuninkaat maan päällä sinun kunniaas.
Tad će se pogani bojati, Jahve, imena tvojega i svi kraljevi zemlje slave tvoje
Kuin Herra rakentaa Zionin, niin hän nähdään kunniassansa.
kad Jahve opet sazda Sion, kad se pokaže u slavi svojoj,
Hän kääntää itsensä hyljättyjen rukouksen puoleen, ja ei katso heidän rukoustansa ylön.
kad se osvrne na prošnju ubogih i ne prezre molitve njihove.
Se pitää kirjoitettaman tulevaisille sukukunnille, ja se kansa, joka luodaan, pitää kiittämän Herraa.
Nek' se zapiše ovo za budući naraštaj, puk što nastane neka hvali Jahvu.
Sillä hän katselee pyhästä korkeudestansa: Herra näkee taivaasta maan päälle,
Jer Jahve gleda sa svog uzvišenog svetišta, s nebesa na zemlju gleda
Että hän kuulee vankein huokaukset, ja kirvoittaa kuoleman lapset;
da čuje jauke sužnjeva, da izbavi smrti predane,
Että he saarnaavat Herran nimeä Zionissa, ja hänen kiitostansa Jerusalemissa,
da se na Sionu navijesti ime Jahvino i njegova hvala u Jeruzalemu
Koska kansat ynnä kokoontuvat, ja valtakunnat, Herraa palvelemaan.
kad se narodi skupe i kraljevstva da služe Jahvi.
Hän nöyryyttää tiellä minun voimani: hän lyhentää minun päiväni.
Putem je istrošio sile moje, skratio mi dane.
Minä sanoin: minun Jumalani, älä minua ota pois keski-ijässäni: sinun ajastaikas pysyvät suvusta sukuun.
Rekoh: "Bože moj, nemoj me uzeti u sredini dana mojih! Kroza sva koljena traju godine tvoje.
Sinä olet muinen maan perustanut, ja taivaat ovat sinun käsialas.
U početku utemelji zemlju, i nebo je djelo ruku tvojih.
Ne katoovat, mutta sinä pysyt: ne kaikki vanhenevat niinkuin vaate: ne muuttuvat niinkuin vaate, koska sinä heitä muuttelet.
Propast će, ti ćeš ostati, sve će ostarjeti kao odjeća. Mijenjaš ih poput haljine i nestaju:
Mutta sinä pysyt niinkuin sinä olet, ja sinun vuotes ei lopu.
ti si uvijek isti - godinama tvojim nema kraja. [ (Psalms 102:29) Djeca će tvojih slugu živjeti u miru i potomstvo će njihovo trajati pred tobom. ]
Sinun palveliais lapset pysyvät ja heidän sikiänsä sinun edessäs menestyvät.