Proverbs 5

Sine moj, čuj moju mudrost, prigni uho mojoj razboritosti

Poikani, ota vaari viisaudestani: kallista korvas oppiini,

da sačuvaš oprez, da ti usne zadrže znanje.

Ettäs pitäisit hyvän neuvon, ja sinun huules pitäis toimen.

Jer s usana žene preljubnice kaplje med i nepce joj je glađe od ulja,

Sillä porton huulet ovat niin kuin mesileipä, ja hänen kitansa liukkaampi kuin öljy;

ali je ona naposljetku gorka kao pelin, oštra kao dvosjekli mač.

Mutta viimeiseltä karvas kuin koiruoho, ja terävä kuin kaksiteräinen miekka.

Njene noge silaze k smrti, a koraci vode u Podzemlje.

Hänen jalkansa menevät alas kuolemaan, ja hänen askeleensa joutuvat helvettiin.

Ona ne pazi na put života, ne mari što su joj staze kolebljive.

Ei hän käy kohdastansa elämän tielle: huikentelevaiset ovat hänen astumisensa, niin ettei hän tiedä, kuhunka hän menee.

Zato me sada poslušaj, sine, i ne odstupaj od riječi mojih usta.

Niin kuulkaat nyt minua, lapseni, ja älkäät poiketko minun puheistani.

Neka je put tvoj daleko od nje i ne približuj se vratima njezine kuće,

Olkoon sinun ties kaukana hänestä, ja älä lähesty hänen hänen huoneensa ovea,

da drugima ne bi dao svoju slavu i okrutnima svoje godine;

Ettes antaisi kunniaas muukalaisille, ja vuosias julmille;

da se ne bi tuđinci nasitili tvoga dobra i da tvoja zaslužba ne ode u tuđu kuću;

Ettei muukalaiset ravittaisi sinun varastas, ja sinun työs olis toisen huoneessa,

da ne ridaš na koncu kad ti nestane tijela i puti

Ja sinä viimein huokaisit, koska elämäs ja hyvyytes tuhlannut olet,

i da ne kažeš: "Oh, kako sam mrzio pouku i kako mi je srce preziralo ukor!

Ja sanoisit: voi! kuinka minä olen vihannut hyvää neuvoa, ja sydämeni on hyljännyt kurituksen!

I ne slušah glasa svojih učitelja, niti priklonih uho onima što me poučavahu.

Ja en kuullut opettajani ääntä, enkä kallistanut korvaani opettajaini puoleen!

I umalo ne zapadoh u svako zlo, usred zbora i zajednice!"

Minä olen lähes kaikkeen pahuuteen joutunut, kaiken kansan ja seurakunnan keskellä.

Pij vodu iz svoje nakapnice i onu što teče iz tvoga studenca.

Juo vettä kaivostas, ja mitä lähteestäs vuotaa.

Moraju li se tvoji izvori razlijevati i tvoji potoci teći ulicama?

Anna luontolähtees vuotaa ulos, ja vesiojas kujille.

Nego neka oni budu samo tvoji, a ne i tuđinaca koji su uza te.

Mutta pidä ne yksinäs, ja ei yksikään muukalainen sinun kanssas.

Neka je blagoslovljen izvor tvoj i raduj se sa ženom svoje mladosti:

Sinun kaivos olkoon siunattu, ja iloitse nuoruutes vaimosta.

neka ti je kao mila košuta i ljupka gazela, neka te grudi njene opajaju u svako doba, njezina ljubav zatravljuje bez prestanka!

Se on suloinen niinkuin naaras hirvi, ja otollinen niinkuin metsävuohi: hänen rakkautensa sinua aina ravitkoon; ja iloita itseäs aina hänen rakkaudestansa.

TÓa zašto bi se, sine moj, zanosio preljubnicom i grlio tuđinki njedra?

Poikani, miksis annat muukalaisen sinuas pettää, ja halajat vierasta syliä?

Jer pred Jahvinim su očima čovjekovi putovi i on motri sve njegove staze.

Sillä Herran edessä ovat kaikkien ihmisten tiet, ja hän tutkii kaikki heidän askeleensa.

Opakoga će uhvatiti njegova zloća i sapet će ga užad njegovih grijeha.

Jumalattoman vääryys käsittää hänen, ja hänen syntinsä paulat ottavat hänet kiinni.

Umrijet će jer nema pouke, propast će zbog svoje goleme gluposti.

Hänen pitää kuoleman, ettei hän antanut opettaa itsiänsä, ja suuressa tyhmyydessänsä tulee hän petetyksi.