Lamentations 3

Ja sam čovjek što upozna bijedu pod šibom gnjeva njegova.

Minä olen mies, jonka viheliäisyyttä nähdä täytyy hänen hirmuisuutensa vitsan kautta.

Mene je odveo i natjerao da hodam u tmini i bez svjetlosti.

Hän johdatti minua ja vei pimeyteen ja ei valkeuteen.

I upravo mene bije i udara bez prestanka njegova ruka.

Hän on kätensä kääntänyt minua vastaan, ja toimittaa toisin aina minun kanssani.

Iscijedio je moje meso, kožu moju, polomio kosti moje.

Hän on tehnyt lihani ja nahkani vanhaksi, ja luuni musertanut.

Načinio mi jaram, glavu obrubio tegobama.

Hän rakensi minua vastaan, ja sapella ja vaivalla hän minua kääri.

Pustio me da živim u tminama kao mrtvaci vječiti.

Hän on minut pannut pimeyteen, niinkuin aikaa kuolleet.

Zazidao me, i ja ne mogu izaći, otežao je moje okove.

Hän on minut muurannut sisälle, etten minä pääse ulos, ja minut kovaan jalkapuuhun pannut.

Kada sam vikao i zapomagao, molitvu je moju odbijao.

Ja vaikka minä huudan ja parun, niin hän kuitenkin korvansa tukitsee minun rukouksestani.

Zazidao mi ceste tesanim kamenom, zakrčio je putove moje.

Hän on muurannut tieni kiinni vuojonkivillä, ja polkuni sulkenut.

Meni on bijaše medvjed koji vreba, lav u zasjedi.

Hän on väijynyt minua niinkuin karhu, niinkuin jalopeura salaisuudessa.

U bespuća me vodio, razdirao, ostavljao me da umirem.

Hän on minun antanut tieltä eksyä, ja minut repinyt säpäleiksi, ja minut autioksi tehnyt.

Napinjao je luk svoj i gađao me kao metu za svoje strelice.

Hän on joutsensa jännittänyt, ja asettanut minun nuolella tarkoitettavaksi.

U slabine mi sasuo strelice, sinove svoga tobolca.

Hän ampui minun munaskuihini viinensä nuolet.

Postao sam smiješan svome narodu, rugalica svakidašnja.

Minä olen kaiken minun kansani nauru, ja heidän jokapäiväinen virtensä.

Gorčinom me hranio, pelinom me napajao.

Hän on haikeudella minut ravinnut, ja koiruoholla juovuttanut.

Puštao me da zube kršim kamen grizući, zakapao me u pepeo.

Hän on hampaani somerolla rikki musertanut, hän kieritti minun tuhassa.

Duši je mojoj oduzet mir i više ne znam što je sreća!

Minun sieluni on ajettu pois rauhasta, minun täytyy hyvän unohtaa.

Rekoh: Dotrajao je život moj i nada koja mi od Jahve dolazi.

Minä sanoin: minun voimani ja minun toivoni Herran päälle on kadonnut.

Spomeni se bijede moje i stradanja, pelina i otrova!

Muista siis, kuinka minä niin raadollinen ja hyljätty, koiruoholla ja sapella juotettu olen.

Bez prestanka na to misli i sahne duša u meni.

Minun sieluni sen kyllä muistaa, ja sitä itsellensä tutkistelee.

To nosim u srcu i gojim nadu u sebi.

Minä panen sen sydämeeni; sentähden minä vielä nyt toivon.

Dobrota Jahvina nije nestala, milosrđe njegovo nije presušilo.

Herran laupiudesta se on, ettemme ratki hukkuneet; ei hänen laupiutensa vielä loppunut.

Oni se obnavljaju svako jutro: tvoja je vjernost velika!

Vaan joka huomen se on uusi, ja sinun uskollisuutes on suuri.

"Jahve je dio moj", veli mi duša, "i zato se u nj pouzdajem."

Herra on minun osani, sanoo minun sieluni; sentähden tahdon minä häneen toivoa.

Dobar je Jahve onom koji se u nj pouzdaje, duši koja ga traži.

Herra on hyvä niille, jotka häneen toivovat, ja niille sieluille, jotka häntä kysyvät.

Dobro je u miru čekati spasenje Jahvino!

Hyvä on olla kärsivällisenä ja Herralta apua toivoa.

Dobro je čovjeku da nosi jaram za svoje mladosti.

Hyvä on ihmiselle ijestä kantaa nuoruudessansa;

Neka sjedi u samoći i šuti, jer mu On to nametnu;

Että hän istuu yksinänsä, on vaiti, kuin jotakin hänen päällensä tulee,

neka usne priljubi uz prašinu, možda još ima nade!

Ja panee suunsa tomuun, ja odottaa toivoa,

Neka pruži obraz onome koji ga bije, neka se zasiti porugom.

Ja antaa löydä poskillensa, ja paljon pilkkaa kärsii.

Jer Gospod ne odbacuje nikoga zauvijek:

Sillä ei Herra syökse pois ijankaikkisesti.

jer ako i rastuži, on se smiluje po svojoj velikoj ljubavi.

Vaan hän saattaa murheelliseksi, ja taas armahtaa suuresta laupiudestansa.

Jer samo nerado on ponižava i rascvili sinove čovjeka.

Sillä ei hän sydämestänsä ihmisiä kurita eikä murheesen saata,

Kad se gaze nogama svi zemaljski sužnjevi,

Niinkuin hän tahtois raadolliset maan päällä ratki jalkainsa alla polkea,

kad se izvrće pravica čovjeku pred licem Svevišnjeg,

Ja antais jonkun miehen oikeuden Ylimmäisen edessä tulla käännetyksi pois,

kad se krivica nanosi čovjeku u parnici, zar Gospod ne vidi?

Ja ihmistä väärin tuomita asiassansa, niinkuin ei Herra sitä näkisikään.

Tko je rekao nešto i zbilo se? Nije li Gospod to zapovjedio?

Kuka tohtii siis sanoa: senkaltaiset tapahtuvat ilman Herran käskyä?

Ne dolazi li iz usta Svevišnjega i dobro i zlo?

Eikö paha ja hyvä tule Korkeimman suusta?

Na što se tuže živi ljudi? Svatko na svoj grijeh.

Miksi siis ihmiset nurisevat eläissänsä? Jokainen nuriskaan syntejänsä vastaan.

Ispitajmo, pretražimo pute svoje i vratimo se Jahvi.

Tutkistelkaamme ja etsikäämme meidän menoamme, ja palatkaamme Herran tykö.

Dignimo svoje srce i ruke svoje k Bogu koji je na nebesima.

Nostakaamme meidän sydämemme ja kätemme taivaasen päin, Jumalan tykö.

Da, mi smo se odmetali, bili nepokorni, a ti, ti nisi praštao!

Me, me olemme syntiä tehneet ja kovakorvaiset olleet; (sentähden) et sinä säästänytkään.

Obastrt gnjevom svojim, gonio si nas, ubijao i nisi štedio.

Vaan sinä olet vihalla meitä peittänyt ja vainonnut, ja armottomasti surmannut.

Oblakom si se obastro da molitva ne prodre do tebe.

Sinä verhoitit itses pilvellä, ettei rukous päässyt sen lävitse.

Načinio si od nas smeće i odmet među narodima.

Sinä olet meitä tunkioksi ja saastaisuudeksi kansain seassa tehnyt.

Razjapili usta na nas svi neprijatelji naši.

Kaikki meidän vihollisemme ovat suutansa ammottaneet meitä vastaan.

Užas i jama bila nam sudbina, propast i zator!

Me painetaan alas ja rangaistaan pelvolla ja ahdistuksella.

Potoci suza teku iz očiju mojih zbog propasti Kćeri naroda mojega.

Minun silmäni vuotavat vesi-ojia minun kansani tyttären surkeuden tähden.

Moje oči liju suze bez prestanka, jer prestanka nema

Minun silmäni vuotavat ja ei taida lakata; ei he asetu,

dok ne pogleda i ne vidi Jahve s nebesa.

Siihenasti että Herra katsoo taivaasta alas ja näkee.

Moje mi oko bol zadaje zbog kćeri svih mojega grada.

Minun silmäni kuluttaa minulta elämäni kaikkein minun kaupunkini tytärten tähden.

Uporno me k'o pticu progone svi što me mrze, a bez razloga.

Minun viholliseni ovat minua kovin ajaneet takaa, niinkuin lintua ilman syytä.

U jamu baciše moj život i zatrpaše je kamenjem.

He ovat minun elämäni kuoppaan salvanneet, ja heittäneet kiven minun päälleni.

Voda mi dođe preko glave, rekoh sam sebi: "Pogiboh!"

Ovat myös vedet minun pääni ylitse käyneet; niin minä sanoin: nyt minä ratki hukassa olen.

I tada zazvah ime tvoje, Jahve, iz najdublje jame.

Minä huusin avukseni sinun nimeäs, Herra, alhaalta kuopasta;

Ti oču moj glas: "Ne začepljuj uši svoje na vapaje moje."

Ja sinä kuulit minun ääneni, älä korvias kätke minun huokauksestani ja huudostani.

Bliz meni bijaše u dan vapaja mog, govoraše: "Ne boj se!"

Sinä lähenet kuin minä sinua huudan, ja sanot: älä pelkää.

Ti si, Gospode, izborio pravdu za dušu moju, ti si život moj izbavio.

Sinä, Herra, ratkaiset minun sieluni asian, ja lunastat minun henkeni.

Ti, Jahve, vidje kako me tlače, dosudi mi pravdu.

Herra katso, kuinka minulle niin vääryyttä tehdään, ja tuomitse minun oikeuteni.

Ti vidje svu osvetu njinu, sve podvale protiv mene.

Sinä näet kaikki heidän kostonsa ja kaikki heidän ajatuksensa minusta.

Čuo si, Jahve, podrugivanje njihovo, sve podvale protiv mene.

Herra, sinä kuulet heidän pilkkansa ja kaikki heidän ajatuksensa minua vastaan,

Usne protivnika mojih i misli njine protiv mene su cio dan.

Minun vainollisteni huulet ja heidän neuvonsa minua vastaan yli päivää.

Kad sjede, kad ustaju, pogledaj samo: ja sam im pjesma-rugalica.

Katso, kuin he istuvat eli nousevat, niin he minusta virsiä laulavat.

Vrati im, Jahve, milo za drago, po djelu ruku njihovih.

Kosta heille, Herra, niinkuin he ansainneet ovat, heidän kättensä töiden jälkeen.

Učini da srca im otvrdnu, udari ih prokletstvom svojim.

Anna heidän sydämensä vavista ja sinun kiroustas tuta.

Goni ih gnjevno i sve ih istrijebi pod nebesima svojim, Jahve!

Vainoo heitä hirmuisuudella, ja hukuta heitä Herran taivaan alta.