Job 6

A Job progovori i reče:

Niin Job vastasi ja sanoi:

"O, kad bi se jad moj izmjeriti mog'o, a nevolje moje stavit' na tezulju!

Jos minun surkeuteni punnittaisiin, ja minun kärsimiseni yhtä haavaa laskettaisiin vaa´an päälle,

Teže one jesu od sveg pijeska morskog, i stoga mi riječi zastraniti znaju.

Niin se olis raskaampi kuin santa meressä; sentähden ovat minun sanani nielletyt ylös.

Strijele Svesilnoga u mojem su mesu, ljuti otrov njihov ispija mi dušu, Božje se strahote oborile na me.

Sillä Kaikkivaltiaan nuolet ovat minussa, joiden myrkky särpää minun henkeni; ja Jumalan kauhistus tarkoittaa minua.

TÓa, kraj svježe trave njače li magarac, muče li goveče kraj punih jasala?

Huutaako metsä-aasi, kuin hänellä ruohoja on? ammuuko härkä, kuin hänellä on ruokaa?

Zar hranu bljutavu jedemo bez soli? Zar kakove slasti ima u bjelancu?

Syödäänkö mautointa ilman suolaa? eli maistaako valkuainen munan ruskuaisen ympäriltä?

Al' ono što mi se gadilo dotaći, to mi je sada sva hrana u bolesti.

Jota minun sieluni ennen kuoitti, se on nyt minun ruokani minun kipuni tähden.

O, da bi se molba moja uslišala, da mi Bog ispuni ono čem se nadam!

Jospa minun rukoukseni tapahtuis, ja Jumala antais minulle, mitä minä toivon!

O, kada bi me Bog uništiti htio, kada bi mahnuo rukom da me satre!

Että Jumala tahtois ja löis minun rikki, ja päästäis kätensä särkemään minua;

Za mene bi prava utjeha to bila, klicati bih mog'o u mukama teškim što se ne protivljah odluci Svetoga.

Niin olis minulla vielä sitte lohdutus, ja minä vahvistuisin sairaudessani, ellei hän säästäisi minua: en ole mitään kuitenkaan kieltänyt pyhän puhetta.

Zar snage imam da mogu čekati? Radi kakve svrhe da ja duže živim?

Mikä on minun väkeni, että minä voisin toivoa? ja mikä on minun loppuni, että minun sieluni vois kärsiväinen olla?

Zar je snaga moja k'o snaga kamena, zar je tijelo moje od mjedi liveno?

Onko minun väkeni kivinen? eli minun lihani vaskinen?

Na što se u sebi osloniti mogu? Zar mi svaka pomoć nije uskraćena?

Ei ole minulla missään apua; ja minun saatuni on pois ajettu minulta.

Tko odbija milost bližnjemu svojemu, prezreo je strah od Boga Svesilnoga.

Joka ei osoita lähimmäisellensä laupiutta, hän hylkää Kaikkivaltiaan pelvon.

Kao potok me iznevjeriše braća, kao bujice zimske svoje korito.

Minun veljeni ovat rikkoneet minua vastaan, niinkuin oja ja niinkuin väkevä virta ohitse menneet,

Od leda mutne vode im se nadimlju, 'bujaju od snijega što se topit' stao;

Jotka ovat kauhiat jäästä, ja jotka lumi peittää.

al u doba sušno naskoro presahnu, od žege ishlape tada iz korita.

Kuin helle heitä ahdistaa, pitää heidän nääntymän, ja kuin palava on, pitää heidän katooman paikastansa.

Karavane zbog njih skreću sa putova, u pustinju zađu i u njoj se gube.

Heidän polkunsa poikkeevat pois; he raukeevat tyhjään ja hukkuvat.

Karavane temske očima ih traže, putnici iz Šebe nadaju se njima.

He katsoivat Temanin tietä, rikkaan Arabian polkuja he toivoivat.

A kad do njih dođu, nađu se u čudu, jer su se u nadi svojoj prevarili.

Mutta heidän pitää häpiään tuleman, ratki surutoinna ollessansa; ja heidän pitää häpeemän siihen tultuansa.

U ovom ste času i vi meni takvi: vidjeste strahotu pa se preplašiste.

Sillä ette nyt mitään ole; ja että te näette surkeuden, pelkäätte te.

Rekoh li vam možda: 'Darujte mi štogod, poklonite nešto od svojega blaga;

Olenko minä sanonut: Tuokaat minulle! eli antakaat minun edestäni lahjoja teidän tavarastanne?

iz šake dušmanske izbavite mene, oslobodite me silnikova jarma?'

Ja pelastakaat minua vihollisten kädestä, ja vapahtakaat minua tyrannein käsistä?

Vi me poučite, pa ću ušutjeti, u čem je moj prijestup, pokažite meni.

Opettakaat minua, minä olen ääneti, ja jota en minä tiedä, niin neuvokaat minua.

O, kako su snažne besjede iskrene! Al' kamo to vaši smjeraju prijekori?

Kuinka vahvat ovat oikeuden puheet? kuka teissä on se, joka sitä laittaa taitaa?

Mislite li možda prekoriti riječi? TÓa u vjetar ide govor očajnikov!

Te ajattelette sanoja, ainoastaan nuhdellaksenne, ja teette sanoillanne epäileväisen mielen.

Nad sirotom kocku zar biste bacali i sa prijateljem trgovali svojim?

Te karkaatte köyhän orvon päälle, ja kaivatte lähimmäisellenne kuoppaa.

U oči me sada dobro pogledajte, paz'te neću li vam slagati u lice.

Mutta että te nyt tahdotte, niin katsokaat minun päälleni, jos minä teidän edessänne valhettelen.

Povucite riječ! Kakve li nepravde! Povucite riječ, neporočan ja sam!

Palatkaat nyt, olkoon pois vääryys: Tulkaat jälleen; minun vastaukseni pitää oikia oleman.

Zar pakosti ima na usnama mojim? Zar nesreću svaku okusio nisam?

Onko minun kielessäni vääryyttä? eikö minun suulakeni ymmärrä vaivoja?