Job 39

Znaš li kako se legu divokoze? Vidje li kako se mlade košute?

Tiedätkös, koska metsävuohet poikivat, eli oletkos havainnut peurat käyvän tiineenä?

Izbroji li koliko nose mjeseci, znaš li u koje doba se omlade?

Oletkos lukenut heidän kuukautensa, koska ne täydellänsä ovat? eli tiedätkös ajan, koska he poikivat?

Sagnuvši se, polegu lanad svoju i breme usred pustinje odlažu,

He kumartavat heitänsä poikiessansa, ja ajavat sen pois, josta heillä kipu on.

a kad im porod ojača, poraste, ostave ga i ne vraćaju mu se.

Heidän poikansa vahvistuvat ja kasvavat jyvistä: ne menevät ulos, ja ei palaja heidän tykönsä.

Tko dade divljem magarcu slobodu i tko to oglav skinu njemu s glave?

Kuka on metsä-aasin antanut niin vapaana käydä? kuka on metsä-aasin siteen päästänyt?

U zavičaj mu dadoh ja pustinju i polja slana da ondje živuje.

Jolle minä olen erämaan huoneeksi antanut ja korven asuinsiaksi.

Buci gradova on se podruguje i ne sluša goničevih povika.

Hän katsoo ylön kaupungin pauhinaa: vartian huutoa ei hän kuule.

Luta brdima, svojim pašnjacima, u potrazi za zeleni svakakvom.

Hän katsoo vuorella laiduntansa, ja etsii kussa viheriäistä on.

Možeš li slugom učinit' bivola, zadržat' ga noć jednu za jaslama?

Luuletkos yksisarvisen palvelevan sinuas, ja makaavan yötä sinun seimelläs?

Možeš li njega za brazdu prikovat' da ralo vuče po docima tvojim?

Taidatkos sitoa yksisarvisen vaolle köydellä, niin että hän kiskois ketoa laaksossa sinun perässäs?

Možeš li se osloniti na njega jer je njegova snaga prevelika i prepustit' mu težak svoj posao?

Taidatkos sinus luottaa häneen, ehkä hän paljon voi, ja jättää työs hänen haltuunsa?

Misliš li tebi da će se vratiti i na gumno ti dotjerati žito?

Uskotkos hänen siemenes kotia tuovan, ja riihees kokoovan?

Krilima svojim noj trepće radosno, iako krila oskudnih i perja.

Ovatko riikinkukkoin sulat kauniimmat kuin nälkäkurjen sulat?

On svoja jaja na zemlji ostavlja, povjerava ih pijesku da ih grije,

Joka munansa jättää maahan, ja antaa maan lämpimän hautoa niitä.

ne mareć' što ih zgazit' može noga ili nekakva divlja zvijer zgnječiti.

Hän unohtaa ne tallattavan,ja että peto kedolla ne rikkois.

S nojićima k'o s tuđima postupa; što mu je trud zaludu, on ne mari.

Hän on niin kova poikiansa vastaan, kuin ei ne hänen olisikaan: Ei hän tottele turhaan työtä tehdä.

Jer Bog je njega lišio pameti, nije mu dao nikakva razbora.

Sillä Jumala on häneltä taidon ottanut pois, ja ei ole antanut hänelle ymmärrystä.

Ali kada na let krila raširi, tada se ruga konju i konjaniku.

Kuin hän ylentää itsensä korkeuteen, nauraa hän hevosta ja miestä.

Zar si ti konja obdario snagom zar si mu ti vrat grivom ukrasio?

Taidatkos antaa hevoselle väen, eli taidatkos kaunistaa hänen kaulansa hirnumisella?

Zar ti činiš da skače k'o skakavac, da u strah svakog nagoni hrzanjem?

Taidatkos peljättää hänen niinkuin heinäsirkan? peljättävä on hänen sieramiensa päristys.

Kopitom zemlju veselo raskapa, neustrašivo srlja na oružje.

Hän kaivaa maata kavioillansa, on riemuinen väkevyydessänsä, ja menee sota-aseita vastaan.

Strahu se ruga, ničeg se ne boji, ni pred mačem uzmaknuti neće.

Hän nauraa pelkoa ja ei hämmästy, eikä pakene miekkaa.

Na sapima mu zvekeće tobolac, koplje sijeva i ubojna sulica.

Ehkä vielä viini kalisis häntä vastaan, ja keihäät ja kilvet välkkyisivät;

Bijesan i nestrpljiv guta prostore; kad rog zasvira, tko će ga zadržat':

Hän korskuu, pudistelee ja kaivaa maata, ja ei tottele vasikitorven helinää.

na svaki zvuk roga on zarže: Ha! Izdaleka on ljuti boj već njuši, viku bojnu i poklič vojskovođa.

Kuin vaskitorvi heliästi soi, luihkaa hän: hui, ja haastaa sodan taampaa, niin myös päämiesten huudon ja riemun.

Zar po promislu tvojem lijeće soko i prema jugu krila svoja širi?

Lentääkö haukka sinun ymmärryksestäs, ja hajoittaa siipensä etelään käsin?

Zar se na nalog tvoj diže orao i vrh timora gnijezdo sebi vije?

Lentääkö kotka sinun kädestäs niin korkialle, että hän tekee pesänsä korkeuteen?

Na litici on stanuje i noćÄi, na grebenima vrleti visokih.

Hän asuu vuorilla ja yöttelee vuorten kukkuloilla ja vahvoissa paikoissa.

Odatle na plijen netremice vreba, oči njegove vide nadaleko.

Sieltä hän katsoo ruan perään, ja hänen silmänsä näkevät kauvas.

Krvlju se hrane njegovi orlići; gdje je ubijenih, tamo je i on."

Hänen poikansa särpävät verta; ja kussa raato on, siellä myös hän on.