Job 32

Ona tri čovjeka prestadoše Jobu odgovarati, jer je on sebe smatrao nevinim.

Niin ne kolme miestä lakkasivat vastaamasta Jobia, että hän piti itsensä hurskaana.

Nato se rasrdi Elihu, sin Barakeelov, iz Buza, od plemena Ramova: planu gnjevom na Joba zato što je sebe držao pravednim pred Bogom;

Mutta Elihu Barakelin poika Busista, Ramin sukukunnasta, vihastui Jobin päälle, että hän piti sielunsa hurskaampana Jumalaa,

a planu gnjevom i na tri njegova prijatelja jer nisu više našli ništa što bi odgovorili te su tako Boga osudili.

Ja närkästyi kolmen ystävänsä päälle, ettei he mitään vastausta löytäneet, ja kuitenkin tuomitsivat Jobin.

Dok su oni govorili s Jobom, Elihu je šutio, jer su oni bili stariji od njega.

Sillä Elihu odotti niinkauvan kuin he puhuivat Jobin kanssa, että he olivat vanhemmat häntä.

Ali kad vidje da ona tri čovjeka nisu više imala odgovora u ustima, planu od srdžbe.

Kuin Elihu näki, ettei vastausta ollut kolmen miehen suussa, vihastui hän.

I progovorivši, Elihu, sin Barakeelov, iz Buza, reče: "Po godinama svojim još mlad sam ja, a u duboku vi ste ušli starost; bojažljivo se zato ja ustezah znanje svoje pokazati pred vama.

Ja näin vastasi Elihu Barakelin poika Busista ja sanoi: minä olen nuori, ja te olette vanhat, sentähden minä häpesin ja pelkäsin osoittaa teille minun taitoani.

Mišljah u sebi: 'Govorit će starost, mnoge godine pokazat će mudrost.'

Minä ajattelin: puhukaan vuodet, ja vanhuus osoittakoon taitonsa.

Uistinu, dah neki u ljudima, duh Svesilnog mudrim čini čovjeka.

Mutta henki on ihmisessä; ja Kaikkivaltiaan henki tekee hänen ymmärtäväiseksi.

Dob poodmakla ne daje mudrosti a niti starost pravednosti uči.

Suuret ei ole taitavimmat, eikä vanhat ymmärrä, mikä oikeus on.

Zato vas molim, poslušajte mene da vam i ja znanje svoje izložim.

Sentähden minäkin puhun. Kuulkaat minua: minäkin osoitan tietoni.

S pažnjom sam vaše besjede pratio i razloge sam vaše saslušao dok ste tražili što ćete kazati.

Katso, minä olen odottanut teidän puhuissanne, minä olen ottanut teidän ymmärryksestänne vaarin, siihenasti että te olisitte osanneet oikeuden.

Na vama moja sva bijaše pažnja, al' ne bi nikog da Joba pobije ni da mu od vas tko riječ opovrgne.

Ja minä olen ottanut teistä vaarin; ja katso, ei ole yksikään teistä Jobia nuhdellen voittanut, eli hänen sanaansa vastata taitanut.

Nemojte reći: 'Na mudrost smo naišli! Bog će ga pobit jer čovjek ne može.'

Ettette sanoisi: me olemme löytäneet taidon; että Jumala on hänen hyljännyt, ja ei yksikään muu.

Nije meni on besjedu upravio: odvratit mu neću vašim riječima.

Sillä ei hän ole minua vastaan puhunut, enkä minä vastaa häntä niinkuin te puhuitte.

Poraženi, otpovrgnut ne mogu, riječi zapeše u grlu njihovu.

He pelkäävät, ja ei taida silleen mitään vastata, eikä mitään puhua.

Čekao sam! Al', gle, oni ne zbore. Umukoše, ni riječ više da kažu!

Että minä olen odottanut, ja ei he taida mitään puhua; vaan he vaikenivat, ja ei enää vastaa mitään.

Na meni je da progovorim sada, znanje ću svoje i ja izložiti.

Niin minä vastaan kuitenkin osani, ja osoitan tietoni.

Riječi mnoge u meni naviru dok iznutra moj duh mene nagoni.

Sillä minä olen niin täynnä sanoja, että minun henkeni ahdistaa minun vatsaani.

Gle, nutrina mi je k'o mošt zatvoren, k'o nova će se raspući mješina.

Katso, minun vatsani on niinkuin viina, jonka henki ei avattu ole, joka uudet leilit särkee.

Da mi odlane, govorit ću stoga, otvorit ću usne i odvratit' vama.

Minun täytyy puhua, että minä saisin henkeni vetää: minun täytyy avata huuleni ja vastata.

Nijednoj strani priklonit se neću niti laskat ja namjeravam kome.

En minä muotoa katso, enkä ihmisen mielen perään puhu.

Laskati ja ne umijem nikako, jer smjesta bi me Tvorac moj smaknuo.

Sillä en minä tiedä (jos minä niin teen), että minun Luojani tempaa äkisti minun pois.