Job 31

Sa svojim očima savez sam sklopio da pogledat neću nijednu djevicu.

Minä olen tehnyt liiton silmäini kanssa, etten minä katsoisi neitseen päälle.

A što mi je Bog odozgo dosudio, kakva mi je baština od Svesilnoga?

Mutta mitä Jumala ylhäältä antaa minulle osaksi ja Kaikkivaltias korkialta perinnöksi?

TÓa nije li nesreća za opakoga, a nevolja za one koji zlo čine?

Eikö väärän pitäisi näkemän senkaltaista vaivaisuutta, ja pahantekiän senkaltaista surkeutta kärsimän?

Ne proniče li on sve moje putove, ne prebraja li on sve moje korake?

Eikö hän näe minun teitäni ja lueskele kaikkia minun askeleitani?

Zar sam ikad u društvu laži hodio, zar mi je noga k prijevari hitjela?

Olenko minä vaeltanut turhassa menossa, eli minun jalkani kiiruhtaneet petokseen?

Nek' me na ispravnoj mjeri Bog izmjeri pa će uvidjeti neporočnost moju!

Punnitkaan hän minua oikialla vaa'alla, niin Jumala ymmärtää minun vakuuteni.

Ako mi je korak s puta kad zašao, ako mi se srce za okom povelo, ako mi je ljaga ruke okaljala,

Jos minun askeleeni ovat poikenneet tieltä, ja minun sydämeni seurannut silmiäni, ja jotakin riippunut minun käsissäni,

neka drugi jede što sam posijao, neka sve moje iskorijene izdanke!

Niin minä kylväisin ja toinen söis, ja minun sikiäni hukkuis juurinensa.

Ako mi zavede srce žena neka, ako za vratima svog bližnjeg kad vrebah,

Jos minun sydämeni on vietelty vaimon perään, ja olen väijynyt lähimmäiseni ovella,

neka moja žena drugom mlin okreće, neka s drugim svoju podijeli postelju!

Niin minun emäntäni häväistäkään muilta, ja muut maatkaan hänen;

Djelo bestidno time bih počinio, zločin kojem pravda treba da presudi,

Sillä se on häpiä ja paha työ tuomarien edessä;

užego vatru što žeže do Propasti i što bi svu moju sažgala ljetinu.

Sillä se olis tuli joka polttais kadotukseen, ja kaiken minun saatuni peräti hukuttais.

Ako kada prezreh pravo sluge svoga il' služavke, sa mnom kad su se parbili,

Jos olen katsonut ylön palveliani eli palkkapiikani oikeuden, riidellessänsä minun kanssani,

što ću učiniti kada Bog ustane? Što ću odvratit' kad račun zatraži?

Mitä minä sitte tekisin kuin Jumala nousee? eli mitä minä vastaisin häntä, kuin hän kostaa?

Zar nas oba on ne stvori u utrobi i jednako sazda u krilu majčinu?

Eikö hän ole tehnyt häntä, joka minunkin äitini kohdussa teki? ja on meidät molemmat kohdussa valmistanut.

Ogluših li se na molbe siromaha ili rasplakah oči udovičine?

Olenko minä kieltänyt tarvitsevaisilta, mitä he minulta ovat pyytäneet, ja antanut leskein silmät heikoksi tulla?

Jesam li kada sam svoj jeo zalogaj a da ga nisam sa sirotom dijelio?

Olenko minä syönyt palani yksinäni, ettei orpo ole myös siitä syönyt?

TÓa od mladosti k'o otac sam mu bio, vodio sam ga od krila materina!

Sillä nuoruudestani olen minä ollut niinkuin isä, ja hamasta äitini kohdusta olen minä mielelläni holhonnut.

Zar sam beskućnika vidio bez odjeće ili siromaha kog bez pokrivača

Jos minä olen nähnyt jonkun hukkuvan, ettei hänellä ollut vaatetta, ja sallinut käydä köyhän peittämättä;

a da mu bedra ne blagosloviše mene kad se runom mojih ovaca ogrija?

Jos ei hänen lanteensa ole siunannut minua, kuin hän minun lammasnahoillani lämmitettiin;

Ako sam ruku na nevina podigao znajuć' da mi je na vratima branitelj,

Jos olen nostanut käteni orpoja vastaan, ehkä minä näin minun voimallisena porteissa olevan;

nek' se rame moje od pleća odvali i neka mi ruka od lakta otpadne!

Niin kaatukoon minun hartiani lapaluiltani, ja minun käsivarteni särkyköön luinensa.

Jer strahote Božje na mene bi pale, njegovu ne bih odolio veličanstvu.

Sillä Jnmalan rangaistus on minulle vavistukseksi, ja en taida hänen korkeuttansa välttää.

Zar sam u zlato pouzdanje stavio i rekao zlatu: 'Sigurnosti moja!'

Olenko minä asettanut kullan turvakseni? ja sanonut puhtaalle kullalle: sinä olet minun uskallukseni?

Zar sam se veliku blagu radovao, bogatstvima koja su mi stekle ruke?

Olenko minä iloinnut tavarani paljoudesta, ja että käteni paljon riistaa koonneet ovat?

Zar se, gledajući sunce kako blista i kako mjesec sjajni nebom putuje,

Olenko minä katsonut valkeutta, koska se kirkkaasti paisti, ja kuuta, koska se täydellinen oli?

moje srce dalo potajno zavesti da bih rukom njima poljubac poslao?

Onko minun sydämeni salaa minua vietellyt, suuta antamaan kädelleni?

Grijeh bi to bio što za sudom vapije, jer Boga višnjega bih se odrekao.

Joka myös vääryys on tuomarien edessä; sillä niin olisin minä kieltänyt Jumalan ylhäältä.

Zar se obradovah nevolji dušmana i likovah kad ga je zlo zadesilo,

Olenko minä iloinnut viholliseni vastoinkäymisestä? taikka riemuinnut, että onnettomuus tuli hänen päällensä?

ja koji ne dadoh griješiti jeziku, proklinjući ga i želeći da umre?

Sillä en minä antanut minun suuni syntiä tehdä, sadatellakseni hänen sieluansa.

Ne govorahu li ljudi mog šatora: 'TÓa koga nije on mesom nasitio'?

Eivätkö miehet, jotka minun majassani ovat, sanoisi: jospa emme hänen lihastansa ravittaisi?

Nikad nije stranac vani noćivao, putniku sam svoja otvarao vrata.

Muukalaisen ei pitänyt yötä ulkona oleman; vaan vaellusväelle avasin minä oveni.

Zar sam grijehe svoje ljudima tajio, zar sam u grudima skrivao krivicu

Olenko minä niinkuin ihminen peittänyt minun pahuuteni, salatakseni minun vääryyttäni?

jer sam se plašio govorkanja mnoštva i strahovao od prezira plemenskog te sam mučao ne prelazeć' svoga praga?

Olenko minä hämmästynyt suurta joukkoa? eli olenko minä sukulaisteni ylönkatsetta peljännyt? ollut ääneti, ja en mennyt ovesta ulos?

O, kad bi koga bilo da mene sasluša! Posljednju sam svoju riječ ja izrekao: na Svesilnom je sad da mi odgovori! Nek' mi optužnicu napiše protivnik,

Kuka antais minulle kuultelian, että Kaikkivaltias kuulis minun pyyntöni, että joku kirjoittais kirjan minun asiastani;

i ja ću je nosit' na svome ramenu, čelo ću njome k'o krunom uresit'.

Niin minä ottaisin sen hartioilleni, ja sitoisin ympärilleni niinkuin kruunun.

Dat ću mu račun o svojim koracima i poput kneza pred njega ću stupiti."

Minä ilmoittaisin hänelle minun askeleini luvun, ja niinkuin ruhtinas kantaisin sen edes.

Ako je na me zemlja moja vikala, ako su s njom brazde njezine plakale;

Jos minun maani huutais minua vastaan, ja sen vaot kaikki ynnä itkisivät;

ako sam plodove jeo ne plativši i ako sam joj ojadio ratare,

Jos minä olen sen hedelmän maksamatta syönyt, ja tehnyt peltomiesten elämän työlääksi;

[40a] neka mjesto žita po njoj niče korov, a mjesto ječma nek' posvud kukolj raste! [40b] Konac riječi Jobovih.

Niin kasvakoon minulle nisuista orjantappuria ja ohrista pahoja ruohoja. Jobin sanat loppuvat.