Job 29

Job nastavi svoju besjedu i reče:

Job puhui taas sananlaskunsa ja sanoi:

"O, da mi je prošle proživjet' mjesece, dane one kad je Bog nada mnom bdio,

Ah jos minä olisin niinkuin entisinä kuukausina! niinä päivinä, joina Jumala minun kätki,

kad mi je nad glavom njegov sjao žižak a kroz mrak me svjetlo njegovo vodilo,

Koska hänen valkeutensa paisti minun pääni päälle, ja minä kävin pimeissä hänen valkeudessansa,

kao u dane mojih zrelih jeseni kad s mojim stanom Bog prijateljevaše,

Niinkuin minä olin nuorena olessani; koska Jumalan salaisuus oli minun majani päällä;

kada uz mene još bijaše Svesilni i moji me okruživahu dječaci,

Koska Kaikkivaltias oli vielä minun kanssani, ja minun nuorukaiseni minun ympärilläni;

kada mi se noge u mlijeku kupahu, a potokom ulja ključaše mi kamen!

Koska minä pesin minun tieni voilla, ja kallio vuoti minulle öljy-ojat;

Kada sam na vrata gradska izlazio i svoju stolicu postavljao na trg,

Koska minä menin kaupunin porteille, ja annoin valmistaa istuimeni kujille;

vidjevši me, sklanjali bi se mladići, starci bi ustavši stojeći ostali.

Kuin nuoret näkivät minun, niin he pakenivat, ja vanhat nousivat ja seisoivat minun edessäni,

Razgovor bi prekidali uglednici i usta bi svoja rukom zatvarali.

Ylimmäiset lakkasivat puhumasta, ja panivat kätensä suunsa päälle,

Glavarima glas bi sasvim utihnuo, za nepce bi im se zalijepio jezik.

Ruhtinasten ääni kätkeysi, ja heidän kielensä suun lakeen tarttui.

Tko god me slušao, blaženim me zvao, hvalilo me oko kad bi me vidjelo.

Sillä kenen korva minun kuuli, se kiitti minua onnelliseksi, ja jonka silmä minun näki, se todisti minusta.

Jer, izbavljah bijednog kada je kukao i sirotu ostavljenu bez pomoći.

Sillä minä autin köyhää, joka huusi, ja orpoa, jolla ei auttajaa ollut.

Na meni bješe blagoslov izgubljenih, srcu udovice ja veselje vraćah.

Niiden siunaus, jotka katoomallansa olivat, tuli minun päälleni; ja minä ilahutin leskein sydämen.

Pravdom se ja kao haljinom odjenuh, nepristranost bje mi plaštem i povezom.

Vanhurskaus oli minun pukuni, jonka minä päälleni puin, ja minun oikeuteni oli minulle niinkuin hame ja kaunistus.

Bjeh oči slijepcu i bjeh noge bogalju,

Minä olin sokian silmä ja ontuvan jalka.

otac ubogima, zastupnik strancima.

Minä olin köyhäin isä, ja jonka asiaa en minä ymmärtänyt, sen minä visusti tutkin.

Kršio sam zube čovjeku opaku, plijen sam čupao iz njegovih čeljusti.

Minä särjin väärän syömähampaat, ja otin saaliin hänen hampaistansa,

Govorah: 'U svom ću izdahnuti gnijezdu, k'o palma, bezbrojne proživjevši dane.'

Minä ajattelin: minä riuduin pesässäni, ja teen päiväni moneksi niinkuin sannan.

Korijenje se moje sve do vode pruža, na granama mojim odmara se rosa.

Minun juureni putkahti veden tykönä, ja kaste pysyi laihoni päällä.

Pomlađivat će se svagda slava moja i luk će mi se obnavljati u ruci.'

Minun kunniallisuuteni uudistui minun edessäni, ja minun joutseni muuttui uudeksi minun kädessäni.

Slušali su željno što ću im kazati i šutjeli da od mene savjet čuju.

He kuulivat minua ja odottivat, ja vaikenivat minun neuvooni.

Na riječi mi ne bi ništa dometali i besjede su mi daždile po njima.

Minun sanani jälkeen ei yksikään enempää puhunut, ja minun puheeni tiukkui heidän päällensä.

Za mnom žudjeli su oni k'o za kišom, otvarali usta k'o za pljuskom ljetnim.

He odottivat minua niinkuin sadetta, ja avasivat suunsa niinkuin ehtoosadetta vastaan.

Osmijeh moj bijaše njima ohrabrenje; pazili su na vedrinu moga lica.

Jos minä nauroin heidän puoleensa, ei he luottaneet sen päälle, eikä tahtoneet minua murheesen saattaa.

Njima ja sam izabirao putove, kao poglavar ja sam ih predvodio, kao kralj među svojim kad je četama kao onaj koji tješi ojađene.

Kuin minä tulin heidän kokouksiinsa, niin minun täytyi istua ylimpänä: ja asuin niinkuin kuningas sotaväen keskellä, lohduttaissani murheellisia.