Job 28

"Da, srebro ima svoja nalazišta, a zlato mjesta gdje se pročišćava.

Hopialla on hänen lähtemisensä, ja kullalla sia, jossa valetaan.

Ruda željezna iz zemlje se vadi, a iz rudače rastaljene bakar.

Rauta otetaan maasta, ja kivistä vaski valetaan.

Ljudi tami postavljaju granice i kopaju do najvećih dubina za kamenom u mraku zakopanim.

Pimeydelle asetti hän lopun, ja kaiken täydellisyyden hän tutki, niin myös kiven, joka paksussa pimeydessä on, ja kuoleman varjon.

Čeljad iz tuđine rovove dube do kojih ljudska ne dopire noga, visi njišuć' se, daleko od ljudi.

Siitä vuotaa senkaltainen osa, että ympäriasuvaiset ei taida siitä jalkaisin käydä ylitse: se tyhjetään ihmisiltä ja vuotaa pois.

Krilo zemlje iz kojeg kruh nam niče kao od vatre sve je razrovano.

Vilja kasvaa maasta, jonka alla se muutetaan niinkuin tuulelta.

Stijene njene safira su skrovišta, prašina zlatna krije se u njima.

Saphiri löydetään muutamista paikoista, ja maan kokkareita, joissa kultaa on.

Tih putova ne znaju grabljivice, jastrebovo ih oko ne opaža.

Sitä polkua ei ole yksikään lintu tuntenut, eikä variksen silmä nähnyt.

Zvijeri divlje njima nisu kročile niti je kada lav njima prošao.

Ne ylpiät sikiät ei ole sitä sotkuneet, eikä jalopeura käynyt sen päällä.

Ali na kamen diže čovjek ruku te iz korijena prevraća planine.

Kädellä kallioon ruvetaan, ja vuoret ylösalaisin kukistetaan.

U kamenu prokopava prolaze, oko mu sve dragocjeno opaža.

Ojat lasketaan kallioista, ja kaikkein kalliimmatkin näkee silmä.

Žilama vode on tok zaustavlja; stvari skrivene nosi na vidjelo.

Virrat estetään juoksemasta, ja ne ilmoitetaan, mitkä näissä peitetyt ovat.

Ali otkuda nam Mudrost dolazi? Na kojemu mjestu Razum prebiva?

Mutta kusta taito löydetään, ja kussa on ymmärryksen sia?

Čovjek njezina ne poznaje puta, u zemlji živih nisu je otkrili.

Ei yksikään ihminen tiedä hänen siaansa, eikä löydeta elävien maasta.

Bezdan govori: 'U meni je nema!' a more: 'Ne nalazi se kod mene!'

Syvyys sanoo: ei se ole minussa, ja meri sanoo: ei se ole minun tykönäni.

Zlatom se čistim kupiti ne može, ni cijenu njenu srebrom odmjeriti;

Ei hänestä anneta kultaa, eikä hopiaa punnita sen hinnaksi.

ne mjeri se ona zlatom ofirskim, ni oniksom skupim pa ni safirom.

Ei Ophirin kulta, eli kalliit Onikin ja Saphirin kivet ole verratut hänen kanssansa.

Sa zlatom, staklom ne poređuje se, nit' se daje za sud od suha zlata.

Kulta ja kallis kivi ei taideta siihen verrattaa, eikä se taideta vaihetettaa kultaisiin astioihin.

Čemu spominjat' prozirac, koralje, bolje je steći Mudrost no biserje.

Ramot ja Gabis ei ole mitään sen suhteen: se pidetään kalliimpana päärlyjä.

Što je prema njoj topaz etiopski? Ni čistim zlatom ne procjenjuje se.

Topatsi Etiopiasta ei ole siihen verrattava, ja puhtain kulta ei maksa mitään sen suhteen.

Ali otkuda nam Mudrost dolazi? Na kojemu mjestu Razum prebiva?

Kusta siis taito tulee? ja kussa on ymmärryksen sia?

Sakrivena je očima svih živih; ona izmiče pticama nebeskim.

Hän on peitetty kaikkein elävien silmistä, ja salattu taivaan linnuiltakin.

Propast paklena i Smrt izjavljuju: 'Za slavu njenu mi smo samo čuli.'

Kadotus ja kuolema sanovat: me olemme korvillamme kuulleet hänen sanomansa.

Jedino je Bog put njen proniknuo, on jedini znade gdje se nalazi.

Jumala tietää hänen tiensä, ja hän tuntee hänen siansa.

Jer pogledom granice zemlje hvata i opaža sve pod svodom nebeskim.

Sillä hän katselee maan ääriin, ja näkee kaikki, mitä taivaan alla on,

Kad htjede vjetru odredit težinu i mjerilom svu vodu izmjeriti,

Niin että hän antaa tuulelle hänen painonsa ja vedelle hänen mittansa.

kad je zakone daždu nametnuo i oblacima gromovnim putove,

Koska hän asetti sateelle määrän ja pitkäisen tulen leimauksille hänen tiensä,

tad ju je vidio te izmjerio, učvrstio i do dna ispitao.

Silloin näki hän sen ja luki sen: hän valmisti sen ja myös tutki sen,

A potom je rekao čovjeku: Strah Gospodnji - eto što je mudrost; 'Zla se kloni' - to ti je razumnost."

Ja sanoi ihmiselle: katso, Herran pelko on taito; ja karttaa pahaa on ymmärrys.