Job 24

Zašto Svesilni ne promatra vremena, a dane njegove ne vide mu vjernici?

Siksi ei Kaikkivaltiaalta ole ajat salatut? ja ne, jotka hänen tuntevat, ei näe hänen päiviänsä?

Bezbožnici pomiču granice, otimaju stado i pasu ga.

He siirtävät rajan, he ryöväävät lauman ja ruokkivat sen. '

Sirotama odvode magarca, udovi u zalog vola dižu.

He ajavat orpoin aasit pois, ja ottavat leskein härjät pantiksi.

Siromahe tjeraju sa puta; skrivaju se ubogari zemlje.

Köyhäin täytyy tiellä paeta heitä, ja siviät maan päällä lymyttävät itsensä.

K'o magarci divlji u pustinji zarana idu da plijen ugrabe: pustinja im hrani mališane.

Katso, niinkuin metsä-aasit korvessa, lähtevät he ulos ja samoovat varhain saaliin perään: korvessa on jokaiselle heistä ruokaa, niin myös nuorukaisille.

Po tuđem polju oni pabirče, paljetkuju vinograd opakog.

He niittävät pellolla hänen tulonsa, ja poimivat ja hakevat jumalattoman viinamäessä.

Goli noće, nemaju haljine, ni pokrivača protiv studeni.

Alastoman antavat he maata ilman vaatetta ja peittämättä pakkasessa.

Oni kisnu na planinskom pljusku; bez skloništa uz hrid se zbijaju.

Vuorten vuotamisesta tulevat he märäksi; ja ettei heillä yhtään turvaa ole, turvaavat he mäkiin.

Otkidaju od sise sirotu, ubogom u zalog dijete grabe.

He repivät orvot nisistä, ja panttaavat köyhän.

Goli hode, nemaju haljina; izgladnjeli, tuđe snoplje nose.

Alastoman antavat he käydä verhotta, ja ottavat isoovaiselta jalalliset pois.

Oni mlina za ulje nemaju; ožednjeli, gaze u kacama.

He pusertavat öljyä huonettensa vaiheella, ja janoovat viinaa kuurnitessa.

Samrtnici hropću iz gradova, ranjenici u pomoć zazivlju. Al' na sve to Bog se oglušuje.

He saattavat kansan kaupungissa huokaamaan, ja tapettuin sielut huutamaan: ja ei Jumala heitä rankaise.

Ima onih koji mrze svjetlost: ne priznaju njezinih putova niti se staza drže njezinih.

Sentähden ovat he vilpistyneet valkeudesta, ja ei tunne sen tietä, ja ei palaja sen poluille.

Za mraka se diže ubojica, kolje ubogog i siromaha. U gluhoj se noći lopov skiće [16a] i u tmini provaljuje kuće.

Murhaaja nousee varhain ja tappaa köyhän ja tarvitsevan, ja on yöllä niinkuin varas.

Sumrak žudi oko preljubnika: 'Nitko me vidjet neće', kaže on i zastire velom svoje lice.

Salavuoteisen silmät vartioitsevat hämärää, ja sanoo: ei minua yksikään silmä näe; ja luulee itsensä peitetyksi.

[16b]Za vidjela oni se skrivaju, oni neće da za svjetlost znaju.

Pimeässä hän kaivaa itsensä huoneisiin, jotka he päivällä ovat itsellensä merkinneet, ja ei tahdo tietää valkeutta.

Zora im je kao sjena smrtna: kad zarudi, silan strah ih hvata.

Sillä vaikka aamu heille tulis, on se heille niinkuin pimeys; sillä hän tuntee pimeyden kauhistuksen.

Prije nego svane, on već hitro bježi kloneći se puta preko vinograda. Njegova su dobra prokleta u zemlji.

Hän on keviä veden päällä, heidän osansa pitää kirotun oleman maalla; ja ei hän katso viinamäkien tietä.

K'o što vrućina i žega snijeg upija, tako i Podzemlje proždire grešnike.

Helvetti ottaa syntiset pois niinkuin pouta, ja niinkuin kuivuus kuluttaa lumisen veden.

Zaboravilo ga krilo što ga rodi, ime se njegovo više ne spominje: poput stabla zgromljena je opačina.

Laupius pitää unhottaman hänen, madot syövät hänen makeutensa, ei häntä pidä muistettaman; hän pitää särjettämän niinkuin lahopuu.

Ženu nerotkinju on je zlostavljao, udovici nije učinio dobra.

Hän on saattanut murheelliseksi hedelmättömän, joka ei synnytä, ja ei tehnyt leskelle mitään hyvää.

Al' Onaj što snažno hvata nasilnike, ustaje, a njima sva se nada gasi.

Ja on vetänyt voimalliset allensa väellänsä; koska hän seisoo, ei pidä hänen tietämän elämästänsä.

Dade mu sigurnost, i on se pouzda; okom je njegove nadzirao staze.

Hän tekee itsellensä levon, johon hän luottaa, ja hänen silmänsä katsovat heidän teitänsä.

Dignu se za kratko, a onda nestanu, ruše se i kao svi drugi istrunu, posječeni kao glave klasovima."

He ovat vähän aikaa korotetut, vaan he tulevat tyhjään, ja kukistetaan, ja saavat lopun niinkuin kaikki kappaleet, ja niinkuin oas tähkäpäästä, lyödään he pois.

Nije li tako? Tko će me u laž utjerat'? Tko moje riječi poništiti može?"

Eikö se niin ole? kuka nuhtelee minua valhetteliaksi, ja minun sanani tyhjäksi tekee?