Job 15

Elifaz Temanac progovori tad i reče:

Niin vastasi Eliphas Temanilainen ja sanoi:

"Zar šupljom naukom odgovara mudrac i vjetrom istočnim trbuh napuhuje?

Pitääkö taitavan niin tuuleen puhuman, ja täyttämän vatsansa tuulella?

Zar on sebe brani riječima ispraznim, besjedama koje ničem ne koriste?

Sinä nuhtelet kelvottomilla sanoilla ja puheilla, joista ei ole hyödytystä.

Još više ti činiš: ništiš strah od Boga, pred njegovim licem pribranost ukidaš.

Sinä olet hyljännyt pelvon, ja puhut ylönkatseella Jumalan edessä.

Tvoje riječi krivicu tvoju odaju, poslužio si se jezikom lukavih,

Sillä sinun pahuutes opettaa niin sinun suus; ja sinä olet valinnut viekasten kielen.

vlastita te usta osuđuju, ne ja, protiv tebe same ti usne svjedoče.

Sinun suus pitää tuomitseman sinun, ja en minä: sinun huules pitää todistaman sinua vastaan:

Zar si prvi čovjek koji se rodio? Zar si na svijet prije bregova došao?

Oletkos ensimäinen ihminen, joka syntynyt on? eli ennen (kaikkia) vuoria luotu?

Zar si tajne Božje ti prisluškivao i mudrost čitavu za se prisvojio?

Oletko sinä kuullut Jumalan salaisen neuvon? ja onko taito halvempi sinua?

Što ti znadeš, a da i mi ne znamo, što ti razumiješ, a da to ne shvaćamo?

Mitä sinä tiedät, jota emme tiedä; mitäs ymmärrät, joka ei ole meidän tykönämme?

Ima među nama i sijedih i starih kojima je više ljeta no tvom ocu.

Harmaapäät ja vanhat ovat meidän tykönämme, jotka ennen ovat eläneet kuin sinun isäs.

Zar su ti utjehe Božje premalene i blage riječi upućene tebi?

Pitäiskö Jumalan lohdutukset oleman halvat sinulle? Eli onko jotakin salaista tykönäs?

Što te srce tvoje tako slijepo goni i što tako divlje prevrćeš očima

Mitä sinun sydämes aikoi? ja mitäs vilkutat silmiäs?

kad proti Bogu jarost svoju okrećeš, a iz usta takve riječi ti izlaze!

Kuinka sinä asetat mieles Jumalaa vastaan? että sinä senkaltaiset sanat suustas päästät.

Što je čovjek da bi čist mogao biti? Zar je itko rođen od žene pravedan?

Mikä on ihminen, että hän olis puhdas? ja että hän olis hurskas, joka vaimosta syntynyt on?

Gle, ni u svece se On ne pouzdava, oku njegovu ni nebesa čista nisu,

Katso, hänen pyhäinsä seassa ei ole yhtään nuhteetointa; ja taivaat ei ole puhtaat hänen edessänsä.

a kamoli to biće gadno i buntovno, čovjek što k'o vodu pije opačinu!

Kuinka paljon enemmin ihminen on kauhia ja ilkiä, joka juo vääryyttä niinkuin vettä?

Mene sad poslušaj, poučit' te hoću, što god sam vidjeh, ispričat' ti želim,

Minä osoitan sinulle sen, kuule minua: minä luettelen sinulle, mitä minä nähnyt olen:

i ono što naučavahu mudraci ne tajeć' što su primili od pređa

Mitä taitavat sanoneet ovat, jota ei yksikään heidän isistänsä ole salannut.

kojima je zemlja ova bila dana kamo tuđin nije nikada stupio.

Joille ainoille maa annettu on, niin ettei yksikään outo saanut käydä heidän keskellänsä.

Zlikovac se muči cijelog svoga vijeka, nasilniku već su ljeta odbrojena.

Jumalatoin vapisee kaiken elinaikansa, ja tyrannin vuosiluku on peitetty.

Krik strave svagda mu u ušima ječi, dok miruje, na njeg baca se razbojnik.

Pelvon ääni on hänen korvissansa, että rauhassakin pitää hävittäjä tuleman hänen päällensä.

Ne nada se da će izbjeći tminama i znade dobro da je maču namijenjen,

Ei hän usko palajavansa pimeydestä, ja varoo aina miekkaa.

strvinaru da je kao plijen obećan. On znade da mu se dan propasti bliži.

Kuin hän lähtee sinne ja tänne elatuksensa jälkeen, niin hän luulee aina pimeyden päivän käsissänsä olevan.

Nemir i tjeskoba na njeg navaljuju, k'o kralj spreman na boj na nj se obaraju.

Ahdistus ja hätä peljättävät häntä, ja yllyttävät hänen, niinkuin kuningas valmis sotaan.

On je protiv Boga podizao ruku, usuđivao se prkosit' Svesilnom

Sillä hän on ojentanut kätensä Jumalaa vastaan, ja vahvistanut itsensä Kaikkivaltiasta vastaan.

Ohola je čela na njega srljao, iza štita debela dobro zaklonjen.

Hän juoksee päätäpäin häntä vastaan, ja seisoo ynseästi häntä vastaan.

Lice mu bijaše obloženo salom a bokovi pretilinom otežali.

Hän on peittänyt kasvonsa lihavuudellansa, ja lihoittanut ja paisuttanut itsensä.

Razrušene je zaposjeo gradove i kućišta nastanio napuštena. Srušit će se ono što za sebe sazda;

Mutta hänen pitää asuman hävitetyssä kaupungissa ja asumattomissa huoneissa, jotka roukkioksi riutumallansa ovat.

cvasti mu neće, već rasuti se blago, sjena mu se neće po zemlji širiti.

Ei hänen pidä rikastuman, eikä hänen tavaransa pysymän, eikä hänen onnensa pidä leviämän maassa.

On se tami više izmaknuti neće, opržit će oganj njegove mladice, u dahu plamenih usta nestat će ga.

Ei hänen pidä pääsemän pimeydestä: tulen liekki kuivaa hänen oksansa, ja hänen suunsa hengellä katoo.

U taštinu svoju neka se ne uzda, jer će mu ispraznost biti svom nagradom.

Ei hän taida uskaltaa turhuuteen, että hän on petetty; sillä turhuus on hänen palkkansa.

Prije vremena će svenut' mu mladice, grane mu se nikad neće zazelenjet'.

Hän loppuu ennen aikaansa, ja hänen oksansa ei pidä vihoittaman.

Kao loza, grozd će stresat' svoj nezreo, poput masline pobacit će cvatove.

Hän poimitaan niinkuin kypsymätöin marja viinapuusta, ja niinkuin öljypuu varistaa kukoistuksensa.

Da, bezbožničko je jalovo koljeno, i vatra proždire šator podmitljivca.

Sillä ulkokullattuin kokous pitää oleman yksinäinen, ja tulen pitää polttaman lahjain ottajan huoneen,

Koji zlom zanesu, rađaju nesreću i prijevaru nose u utrobi svojoj."

Hän siittää onnettomuuden, ja synnyttää vaivaisuuden; ja heidän vatsansa valmistaa petoksen.