Job 11

Sofar iz Naama progovori tad i reče:

Niin vastasi Zophar Naemasta ja sanoi:

"Zar na riječi mnoge da se ne odvrati? Zar će se brbljavac još i opravdati?

Kuin joku on kauvan puhunut, eikö häntä pitäis vastattaman? eli pitääkö suupaltilla oikeus oleman?

Zar će tvoje trice ušutkati ljude, zar će ruganje ostat' neizrugano?

Pitääkö sinun jaarituksiis ihmisten vaikeneman, että sinä pilkkaat, eikä yksikäan sinua häpäisisi?

Rekao si: 'Nauk moj je neporočan, u očima tvojim čist sam i bez ljage.'

Sinä sanot: minun opetukseni on selkiä, ja minä olen puhdas sinun silmäis edessä.

Ali kada bi Bog htio progovorit' i otvorit usta da ti odgovori

Jospa Jumala puhuis ja avais huulensa sinua vastaan,

kada bi ti tajne mudrosti otkrio koje um nijedan ne može doumit', znao bi da ti za grijehe račun ište.

Ja ilmoittais sinulle salaisen tiedon! sillä hänellä olis vielä enempi tekemistä, ettäs tietäisit, ettei hän muistele kaikkia sinun pahoja töitäs.

Možeš li dubine Božje proniknuti, dokučiti savršenstvo Svesilnoga?

Luuletkos tutkistellessas Jumalan löytäväs? ja Kaikkivaltiaan täydellisesti löytäväs.

Od neba je više: što još da učiniš? Od Šeola dublje: što još da mudruješ?

Hän on korkiampi kuin taivas, mitäs tahdot tehdä? syvempi kuin helvetti, kuinkas taidat tuta?

Duže je od zemlje - šire je od mora!

Pitempi kuin maa, ja laviampi kuin meri.

Ako se povuče, ako te pograbi, ako na sud preda, tko će mu braniti?

Jos hän sen ylösalaisin kääntäis, eli kätkis, eli heittäis kokoon; kuka hänen estäis?

Jer on u čovjeku prozire prijevaru, vidi opačinu ako i ne gleda.

Sillä hän tuntee turhatkin ihmiset, ja näkee vääryydet; ja ei hänen pitäis ymmärtämän?

Čovjek se bezuman obraća k pameti i divlji magarac uzdi se pokori.

Turha ihminen ylpeilee, ja syntynyt ihminen on niinkuin metsä-aasin varsa.

Ako li srce svoje ti uspraviš i ruke svoje pružiš prema njemu,

Jos olisit valmistanut sydämes, ja nostanut kätes hänen tykönsä;

ako li zloću iz ruku odbaciš i u šatoru svom ne daš zlu stana,

Jos vääryys on sinun kädessäs, niin heitä se kauvas, ettei yhtään vääryyttä asuisi majassas:

čisto ćeš čelo moći tad podići, čvrst ćeš biti i bojati se nećeš.

Niin sinä ylennät kasvos ilman laitosta, ja olet vahva ja ei pelkääväinen.

Svojih se kušnja nećeš sjećat' više kao ni vode koja je protekla.

Niin sinä myös unhotat vaivan; ja niinkuin ohitse juossut vesi, tulee se mielees.

Jasnije će tvoj život sjat' no podne, tmina će se obratit' u svanuće.

Ja sinun elämäs aika pitää käymän ylös niinkuin puolipäivä, ja pimeys niinkuin kirkas aamu.

U uzdanju svom živjet ćeš sigurno i zaštićen počivat ćeš u miru.

Ole hyvässä turvassa, vielä nyt toivo on; sillä vaikkas nyt olet häpiässä, niin sinä kuitenkin olet rauhassa lepäävä.

Kad legneš, nitko te buniti neće; mnogi će tvoju tražiti naklonost.

Sinä olet makaava, ja ei kenkään sinua peljätä: monen pitää sinua kunnioittaman.

A zlikovcima ugasnut će oči, neće im više biti utočišta: izdahnut', bit će jedina im nada."

Mutta jumalattomain silmät pitää nääntymän, ja ei voi päästää; sillä heidän toivonsa pitää puuttuman heidän sieluiltansa.