Job 7

人在世上岂无争战吗？他的日子不像雇工人的日子吗？

Eikö ihminen aina pidä oleman sodassa maan päällä; ja hänen päivänsä ovat niinkuin orjan päivät?

像奴仆切慕黑影，像雇工人盼望工价；

Niinkuin palvelia halajaa varjoa, ja orja työnsä loppua,

我也照样经过困苦的日月，夜间的疲乏为我而定。

Niin olen minä minulleni saanut turhat kuukaudet, ja minulla on monta murheellista yötä ollut.

我躺卧的时候便说：我何时起来，黑夜就过去呢？我尽是反来覆去，直到天亮。

Kuin minä levätä panin, sanoin minä: Koskahan minä nousen? ja sitte lueskelen, koska ehtoo tullee: minä olen ravittu kävellyksistä hamaan pimeyteen asti.

我的肉体以虫子和尘土为衣；我的皮肤才收了口又重新破裂。

Minun lihani on puetettu madoilla ja maan tomulla; minun nahkani on ahvettunut ja hyljätyksi tullut.

我的日子比梭更快，都消耗在无指望之中。

Minun päiväni ovat lentäneet nopiammasti pois kuin syöstävä ja kuluneet ilman viivytystä.

求你想念，我的生命不过是一口气；我的眼睛必不再见福乐。

Muista, että minun elämäni on tuuli, ja minun silmäni ei palaja hyvää näkemään.

观看我的人，他的眼必不再见我；你的眼目要看我，我却不在了。

Ja ei yksikään silmä, joka minun nyt näkee, pidä minua enempi näkemän. Sinun silmäs katsokoon minua, sitte minä hukun.

云彩消散而过；照样，人下阴间也不再上来。

Pilvi raukee ja menee pois: niin myös se, joka menee alas hautaan, ei nouse jälleen,

他不再回自己的家；故土也不再认识他。

Eikä palaja jälleen huoneesensa, ei myös hänen siansa häntä enää tunne.

我不禁止我口；我灵愁苦，要发出言语；我心苦恼，要吐露哀情。

Sentähden en minä estä suutani; minä puhun henkeni ahtaudessa, ja juttelen sieluni murheessa.

我对　神说：我岂是洋海，岂是大鱼，你竟防守我呢？

Olenko minä meri eli valaskala, että sinä minun niin kätket?

若说：我的床必安慰我，我的榻必解释我的苦情，

Kuin minä ajattelin: minun vuoteeni lohduttaa minun, ja minun kehtoni saattaa minulle levon, koska minä itselleni puhun;

你就用梦惊骇我，用异象恐吓我，

Niin sinä peljätät minua unilla, ja kauhistat minua näyillä,

甚至我宁肯噎死，宁肯死亡，胜似留我这一身的骨头。

Että minun sieluni sois itsensä hirtetyksi, ja minun luuni kuolleiksi.

我厌弃性命，不愿永活。你任凭我吧，因我的日子都是虚空。

Minä kauhistun, enkä pyydä silleen elää: lakkaa minusta, sillä minun päiväni ovat turhat.

人算什么，你竟看他为大，将他放在心上？

Mikä on ihminen,ettäs hänen suurena pidät, ja panet hänen sydämees?

每早鉴察他，时刻试验他？

Sinä etsit häntä joka päivä, ja koettelet häntä aina.

你到何时才转眼不看我，才任凭我咽下唾沫呢？

Miksi et minusta luovu, ja päästä minua, siihen asti että minä sylkeni nielisin?

鉴察人的主啊，我若有罪，于你何妨？为何以我当你的箭靶子，使我厌弃自己的性命？

Minä olen syntiä tehnyt; mitä minun pitää sinulle tekemän, o sinä ihmisten vartia? miksis minun teit sinulles loukkaukseksi ja itselleni kuormaksi?

为何不赦免我的过犯，除掉我的罪孽？我现今要躺卧在尘土中；你要殷勤地寻找我，我却不在了。

Ja miksi et minun pahaa tekoani anna anteeksi ja ota pois minun vääryyttäni? Sillä nyt pitää minun makaaman mullassa: ja jos minua aamulla etsit, niin en minä enää ole.