Job 2

又有一天，　神的众子来侍立在耶和华面前，撒但也来在其中。

Ja tapahtui yhtenä päivänä, kuin Jumalan lapset tulivat ja astuivat Herran eteen, että saatana myös tuli heidän kanssansa ja astui Herran eteen.

2:2

耶和华问撒但说：「你从哪里来？」撒但回答说：「我从地上走来走去，往返而来。」

Silloin sanoi Herra saatanalle: kusta tulet? Saatana vastasi Herraa ja sanoi: minä olen käynyt ja vaeltanut ympäri maan.

2:3

耶和华问撒但说：「你曾用心察看我的仆人约伯没有？地上再没有人像他完全正直，敬畏　神，远离恶事。你虽激动我攻击他，无故地毁灭他，他仍然持守他的纯正。」

Ja Herra sanoi saatanalle: etkös ole ottanut vaaria palveliastani Jobista? sillä ei hänen vertaistansa ole maalla: hän on vakaa ja hurskas ja Jumalaa pelkääväinen mies, ja välttää pahaa ja pysyy vielä vakuudessansa, ja sinä yllytit minua häntä hävittämään ilman syytä.

2:4

撒但回答耶和华说：「人以皮代皮，情愿舍去一切所有的，保全性命。

Saatana vastasi Herraa ja sanoi: nahka nahasta, ja kaikki, mitä ihmisessä on, antaa hän henkensä edestä.

2:5

你且伸手伤他的骨头和他的肉，他必当面弃掉你。」

Mutta ojenna kätes ja rupee hänen luihinsa ja lihaansa; mitämaks hän luopuu sinusta kasvois edessä.

2:6

耶和华对撒但说：「他在你手中，只要存留他的性命。」

Herra sanoi saatanalle: katso, hän olkoon sinun kädessäs; kuitenkin säästä hänen henkeänsä.

2:7

于是撒但从耶和华面前退去，击打约伯，使他从脚掌到头顶长毒疮。

Silloin läksi saatana Herran tyköä ja löi Jobin pahoilla paisumilla, hänen kantapäästä kiireesen asti.

2:8

约伯就坐在炉灰中，拿瓦片刮身体。

Ja hän otti saviastian ja kaapi itseänsä sillä, ja istui tuhassa.

2:9

他的妻子对他说：「你仍然持守你的纯正吗？你弃掉　神，死了吧！」

Ja hänen emäntänsä sanoi hänelle: Vieläkös pysyt vakuudessas? siunaa Jumalaa ja kuole.

2:10

约伯却对她说：「你说话像愚顽的妇一样。嗳！难道我们从　神手里得福，不也受祸吗？」在这一切的事上约伯并不以口犯罪。

Mutta hän sanoi hänelle: sinä puhut niinkuin tyhmät vaimot puhuvat. Jos me olemme hyvää saaneet Jumalalta, eikö myös meidän pidä ottaman pahaa vastaan? Kaikissa näissä ei Job syntiä tehnyt huulillansa.

2:11

约伯的三个朋友─提幔人以利法、书亚人比勒达、拿玛人琐法─听说有这一切的灾祸临到他身上，各人就从本处约会同来，为他悲伤，安慰他。

Kuin Jobin kolme ystävää kuulivat kaiken sen onnettomuuden, joka hänelle tullut oli, tulivat he itsekukin paikkakunnastansa: Eliphas Temanista, Bildad Suasta ja Zophar Naemasta, ja kokoontuivat ynnä tulemaan, armahtelemaan ja lohduttamaan häntä.

2:12

他们远远地举目观看，认不出他来，就放声大哭。各人撕裂外袍，把尘土向天扬起来，落在自己的头上。

Ja kuin he nostivat taampaa silmänsä, ei he häntä tunteneet, ja korottivat äänensä ja itkivät; ja jokainen repäisi vaatteensa, ja heittivät tomua päänsä päälle taivasta kohden,

2:13

他们就同他七天七夜坐在地上，一个人也不向他说句话，因为他极其痛苦。

Ja istuivat hänen kanssansa maan päällä seitsemän päivää ja seitsemän yötä, ja ei sanaakaan hänen kanssansa puhuneet; sillä he näkivät hänen kipunsa sangen suureksi.